RSS-syöte

Avainsana-arkisto: Sosiaalituki

Kansalaispalkaksi 800 €/kk puhtaana käteen

Posted on
Kansalaispalkaksi 800 €/kk puhtaana käteen

Kansalaispalkka, perustulo, kansalaistulo tai yhteiskunnallinen osinko, sama asia. Olen tullut siihen tulokseen, että kansalaispalkan maksaminen jokaiselle 21 vuotta täyttäneelle Suomen kansalaiselle on järkevintä. 

Viime kesänä olimme ystävien kanssa mökkeilemässä kun puhe kääntyi illan mittaan työntekoon, sosiaaliturvaan ja yrittäjyyteen. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työnteko pitäisi tehdä kannattavammaksi kuin se nyt tietyissä tilanteissa on. Yksi meistä esitti ajatuksen perustulosta jokaiselle. Aluksi en nähnyt ajatuksessa suurtakaan ideaa, mutta nyt ajatusta kypsyteltyäni perustulojärjestelmä tuntuu fiksulta.

Mikä on oikea perustulon taso?

Lähtökohtana perustulossa on se, että mitään muita tukia (kuten asumis-, opinto, isä/äiti-, eläke-, tai sosiaalitukia) ei yhteiskunnassa jaeta. Tulon pitäisi olla kuitenkin tarpeeksi suuri, jotta eriarvoistumisen lisääntyminen saadaan yhteiskunnassa katkeamaan ja kuitenkin niin pieni, että se kannustaa työntekoon. Päädyin pohdiskeluissani summaan 800 Eur/kk (vuoden 2011 hintatasossa). Muita parametreja ovat kaikille 40%:n tulovero riippumatta tuloista sekä yleisen arvonlisäveron nosto 25%:iin.

Ikäraja tuen saannille olisi 21 vuotta, tämä kannustaisi nuorisoa opiskelemaan, kun ei heti peruskoulun jälkeen pääse perustulon piiriin. Tänä aikana kun nuori ei kuulu perustulon piiriin, saa hän normaalia opintotukea opiskeluistaan.

Alla pienehkö ja yksinkertaistettu laskelma miten perustulo suhteutuisi palkka-ansioihin. Alle 2000 euron tuloilla saa enemmän rahaa tililleen kuin kuukauden bruttopalkka on (ts. perustulo+nettoansio on yhteensä enemmän kuin bruttopalkka). Yli 2000 euron ylimenevästä tulosta aletaan maksaa ”valtiolle päin”. Pääpointti on kuitenkin se, että keskituloisten verotus keventyisi huomattavasti nykyisestä ja vähäinenkin työnteko olisi aina järkeää!

Kansalaispalkka ja tasavero -Excel harjoitus

 

Kun ansiotulot ovat tosi suuret, lähestyy veroprosentti 40:tä. Vuonna 2010 suurin tuloveroprosentti (43,4%) saavutettiin 8031 euron kuukausituloilla.

Entäs sitten yrittäjyys ja yritysten verotus?

Pääomavero tulisi pitää lähes nykyisellään, se pyöristettäisiin kuitenkin mukavaksi tasaluvuksi 30%, kuten vuonna 2012 on tarkoitus muutenkin. Pääomatulostahan on maksettu verot kun yrityksen tulosta (voittoa) on verotettu. Osakeyhtiö maksaa voitostaan veroa 26%, tätä ei pidä myöskään nostaa. Sen sijaan, yrittäjyyteen kannustamiseksi ja yritysten kehittämiseksi tulisi puolet yrityksen tuloksesta tehdä verottomiksi, mikäli ne jätettäisiin yrityksen investointeihin. Verottajalle toimitettaisiin investointisuunnitelma, jonka toteutusta seurattaisiin. Mikäli suunnitelmasta ei pidettäisi kiinni, voitaisiin verot periä jälkikäteen.

Pääomaveron korottaminen voi tuntua peruskansalaisesta äkkiseltään oikealta tavalta kerätä lisää veroja, mutta tälläinen ajattelu on liian lyhytnäköistä!

Mikäli pääomaverotusta kiristetään liikaa, tappaa se yrittäjyyden ja kuristaa mehut pihalle pienistä ja keskisuurista pääoman saajista. Lisäksi erittäin- ja riittävän varakkaat pääomatulojen saajat pystyvät täysin laillisesti pääsemään eroon pääomaverotuksesta, se tapahtuu perustamalla erikoissijoitusrahaston johonkin EU-maahan. Tälläisessa erikoissijoitus-ratkaisussa kulut ovat suuret ja järjestely on vaivaa aiheuttava, mutta mikäli pääomaverotus kiristyy tarpeeksi, saattaa tämänkaltaisesta ratkaisusta tulla liian houkuttelevaa.

Tärkeä huomio on se, että Suomen pääomaverotuksen ei tarvitse olla mitenkään hirveän halpa pääomatulojen saajille. Riittää, että se ei ole liian kallis!

Miten valtion talous kestää tämän?

Ensimmäinen probleemi on, miten veroja kertyisi uuden järjestelmän mukaan. Valtion 2012 budjetin tulopuoli on 52,4 miljardia euroa, tästä summasta 12,1 mrd:a koostuu tulo- ja varallisuusveroista. Hmmm katsotaanpas, tilastokeskuksen mukaan työssäkäyviä suomalaisia on 2,46 miljoonaa ja heidän keskitulonsa on arviolta vuonna 2010 noin 3050 Eur/kk. 

Yksinkertaistetaan tuloverojen laskentaa hieman ja katsotaan miten veroja kertyisi uudessa mallissa:

  • 3050 Eur/kk, jolloin kokonaisveroprosentiksi muodostuisi 14%
  • Verokertymä valtiolle kuukaudessa per henkilö: 427 euroa
  • Verokertymä kaikilta työssä käyviltä/kk: 1050 Milj. Eur = 1,05 mrd. euroa
  • Verokertymä per vuosi: 12,6 mrd. euroa

Elon laskuopin mukaan mitään ongelmaa ei veron kannossa syntyisi. Tuloverosta saatava määrä olisi suurin piirtein sama kuin nykyiselläkin mallilla. Tärkeää on myös huomata, että tämä ratkaisu saattaa jopa merkittävästi lisätä valtion verotuloja, koska useimmat työttömät, eläkeläiset yms. voisivat tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti, joka nykytilanteessa on lähes mahdotonta. Tulokuoppien takia nykyään kaikki työnteko ei ole kannattavaa. Lisäksi työhön lähtö vaatii työttömältä jumalattoman byrokratiasodan, jotta tukia ei menettäisi.

Toinen probleemi on, paljonko tämä kansalaispalkka-järjestelmä sitten maksaisi? Jos oletetaan, että perustuloa maksetaan kaikille 21 vuotta täyttäneille, niin paljonko tästä koituu kustannuksia? Suomalaisten keski-ikä on tilastokeskuksen mukaan noin 80 vuotta. Perustuloa maksetaan siis kansalaiselle keskimäärin 59 vuotta. Tämä tekee lyhyellä laskuopilla laskettuna 566400 euron laskun valtiolle, kun kyseessä on keskiverto ihminen. Kokonaiskustannuksia arvioitaessa Tilastokeskus kertoo meille, että alle 21-vuotiaita on pyöreästi 1,3 miljoonaa ja 21-100 vuotta täyttäneitä on neljä miljoonaa.

Kuukaudessa valtion kustannukset olisivat siis:

  • 800 Eur (perustulo) x 4 000 000 hlöä = 3270 Milj. eur = 3,3 Miljardia euroa kuukaudessa
  • Vuodessa tämä tekisi: 39,6 mrd. euroa kuluja 

Valtiovarainministeriön julkaisussa ”Budjettikatsaus 2012” on esitetty piirakka, jossa on jaoteltu mihin veroeuroja käytettiin vuonna 2009.

Jaottelusta nähdään, että sosiaali-, eläke yms. maksuihin on kulunut 40,9% kaikista julkisyhteisöjen menoista, se tekee siis 39,3 mrd.euroa.

Ja kappas! Joko olen tosi hyvä vääristelemään lukuja tai sitten tässä asiassa voisi olla järkeä! Kulutkin näyttäisivät noudattavan rahamäärällisesti nykyistä mallia!

Voi olla, että olen liikaa oikonut ja yksinkertaistanut laskujani, mutta kun katsoo nykyistä taloustilannetta maailmalla, eipä muutkaan asiantuntijat nyt niin hienosti ole pärjänneet.

Kannatan myös kaikessa toiminnassa ”Keep it simple”-periaatetta. Julkisen sektorin toimintaa voitaisiin supistaa rajusti ja siellä nykyisin toimivat asiantuntijat kyettäisiin sijoittamaan kansantuloa tuottavaan työhön. Käytännössä tätä järjestelmää voisi hoitaa noin 100 henkilön virasto. KELA, sossu ja eläke yms. virastot, yhteisöt ja yritykset voitaisiin lopettaa turhina. Ajatelkaa mikä säästö!

Mikä vaikutus tällä olisi köyhän arkeen?

Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvoinen elämä! Suomessa se tarkoittaa tarpeeksi laadukasta elämää, harvoin täällä kukaan nälkään kuolee. Nykymeiningillä ihmisten eriarvoistuminen kasvaa ja yhä useampi putoaa yhteiskunnan kelkasta. Koulutus- ja työelämä vaatii osalle ihmisistä liian suuria ponnisteluja ja heidän on helpompi antaa periksi. Nykyäänhän jo tarhoissakin on ”kehityskeskustelut”, joissa kerrotaan ja mitataan miten oma kultamussukka on pärjännyt kun verrataan ikätovereihin.

Sossuun ja kelaan saa täytellä lippuja ja lappuja, byrokratia on ankaraa. Tämän olen kokenut opiskelijana ja kun haimme äitiys- ja isyyspäivärahoja. Tämänkin ajan voisi kansalainen käyttää tehokkaammin. Sitä paitsi avustukset ovat tällä hetkellä liian hyvät, työ ei kannata. Nykytilanteessa syntyy tulokuoppia, jolloin töihin meno saattaa tarkoittaa kokonaistulojen pienenemistä kun osa tuista jää pois.

Valtionvarainministeriön talousarviossa on esitetty työttömän peruspäivärahaksi 653,41 Eur/kk 1.1.2012 alkaen. Tästä maksetaan toki verot mutta tähän päälle on mahdollista saada mm. asumistukea. Asumistuen laskenta onkin oma hommansa, KELA:n sivuilla ilmoitetaan, että asumistukea on mahdollista saada 80% kohtuullisista asumiskuluista. KELA:n sivuilta löytyi laskuri asumistukeen, johon heittelin tulot alakanttiin ja vuokran yläkanttiin. Sain asumistuen määräksi 316,14 Eur/kk. Oletetaan, että koehenkilömme saa lisäksi työmarkkina- ja koulutustukia 100 Eur/kk. Kokonaissumma nousee täten 1069,55 euroon kuukaudessa. Tästä summasta kun vähennetään verot, jotka v.2011 veroprosenttilaskurin mukaan ovat 11,8% saadaan käteen jääväksi summaksi 943 Eur/kk.

Kärsijöinä perustulo-mallissa olisivat rikkaat eläkeläiset

Kuulostaa poliittiselta mahdottomuudelta, mutta mutta. Rikkaiden eläkeläisten (eläkeläiset, joilla on suuri eläke) eläke leikkautuisi automaattisesti 800 euroon. On tärkeää muistaa kuitenkin, että ennen suuria ikäluokkia eläköityneet ovat, vähäisten tulojensa takia, usein takuueläkkeen piirissä. Vuonna 2012 takuueläke tulee olemaan 714,65 Eur/kk miinus verot. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikkein köyhimpien eläkeläisten tulot nousisivat hurjasti!

Suurille ikäluokille tämä ei välttämättä olisi niin mukava uudistus, mutta he ovat kuitenkin usein keränneet merkittävän omaisuuden muodossa jos toisessa työelämänsä aikan. Suurien ikäluokkien eläkkeiden ”menetystä” voitaisiin kompensoida Kikka Kolmosella!

Kikka Kolmonen – Miten takaamme eläkkeet suurille ikäluokille?

Nykyisessä työeläkejärjestelmässä on erikoinen piirre, jossa työeläkeyhtiöt maksavat satoja miljoonia (* vakuutusyhtiöille palkkionpalautuksina myyntityöstä. Miksi lakisääteistä eläkettä tarvitsee myydä tai miksi meidän tulevaisuuden eläkkeensaajien (nykyjärjestelmän mukaan) pitäisi siitä ilosta maksaa?

*) Tämän luvun varmistaminen olisi vaatinut huomattavaa perehtymistä työeläkeyhtiöiden tilinpäätöksiin. Luku on valistunut arvaus, joka on johdettu muutaman työeläkeyhtiön tilinpäätöksestä. Tätä lukua ei tietenkään julkisesti ikinä mainosteta missään, päinvastoin.

Suurimman osan eläkkeistä maksavat yritykset ja pienemmän osan palkansaajat. Järjestelmä pitäisi virittää siten, että työeläkelaitokset lopetettaisiin ja ”perustulo-virasto” hoitaisi rahavirrat oikeassa suhteessa kansalaisille. Mikäli nykyinen eläkejärjestelmä lopetettaisiin, voitaisiin tällä rahasummalla kompensoida suurien ikäluokkien kansalaispalkkaa (eläkettä) suuremmaksi. Kun ylimenoaika on kulunut umpeen saavat kaikki perustulona saman 800 €/kk.

Mitä tästä hyötyisimme?

Mielestäni suurin hyöty on se, että kaikki työnteko tulee kannattavaksi. Teki töitä sitten 10 tai 50 tuntia kuukaudessa ja oli palkka mikä tahansa. Työmarkkinat ovat silppuistuneet siten, että maisteritkin tekevät pätkätöitä tai useampaa duunia samanaikaisesti. Tämä ei ole ollut haluttu suunta, mutta tähän on kuitenkin tultu.

Ihmisen perustarve on tehdä jotain, useimmille tämä tarkoittaa halua tehdä töitä ja kun kaikki työnteko tuo suoraan lisää rahaa perustulomallissa, on työnteko entistä houkuttelevampaa.

Työn tekeminen tulee entistä joustavammaksi. Eläkeikää ei enää ole, saat 800 euroa 21-vuotiaasta aina kuolemaan saakka.

Järjestelmä olisi läpinäkyvä ja reilu kaikille. Ketään ei jätettäisi pulaan ja ahkeruudesta palkittaisiin!

Perustulomallia on esitetty eri aikoina enemmän tai vähemmän tosissaan niin poliitikkojen, kuin taloustieteilijöidenkin toimesta. Idea on ollut silloin tällöin lähellä onnistua tietyissä maailman kolkissa, mutta ikinä mallia ei ole täysimittaisesti otettu käyttöön. Nämä kokeilut ovat usein jättäneet tuloloukkuja, kun kaikki eivät ole olleet oikeutettuja perustuloon tai verotus on ollut progressiivista.

Mainokset

Hyvinvointia ilman kasvua?

Posted on

Muutama päivä sitten Helsingin sanomien mielipidekirjoituksissa oli kahden kauppatieteen tohtorin kirjoitus koskien talouden kasvua, tai oikeastaan kirjoitus koski sitä, miten hyvinvointi pystytään säilyttämään ilman talouskasvua.

Mitä ilmeisimmin kirjoittajien näkemykset perustuvat Tim Jacksonin uuteen kirjaan joka on sama kuin blogin otsikko: Hyvinvointia ilman kasvua. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta se on tilauksessa. Voiko hyvinvointia olla ilman kasvua? Tällä hetkellä en usko, että voi. On mielenkiintoista nähdä muuttuuko mielipiteeni kun olen Jacksonin kirjan lukenut. Tuskin muuttuu, mutta perspektiivi asiaan syvenee.

Blogi merkinnässäni ”Energiatehokkuusajattelun filosofia” esitän ajatuksen, että rakentaminen on saatava energiatehokkaaksi, koska luonnon resurssit eivät riitä nykymenolla. Tämä punainen lanka, luonnon resurssit, on myös talouden nollakasvuajattelun  (kohtuutalous, degrowth) taustalla. Mielestäni kohtuutalouden ajatusmallissa on muutama ongelmallinen ja perustavanlaatuinen virhe.

Kasvu on muutakin kuin cowboykapitalistien rahankeruuta.

Alla on muutama argumentti, joilla kohtuutaloutta perustellaan. Argumentit ovat kestävän kehityksen kannalta erinomaisen tärkeitä, mutta mielestäni niiden toteuttaminen ei vaadi kasvun rajoittamista.

1. Kasvun ekologiset rajat tulevat vastaan

Ilman kasvua ei tapahdu kehitystä, uusia keksintöjä joilla ”maailma pelastuu” ei pääse syntymään. Yksi nollakasvun puolestapuhujien argumentti on se, että kasvun ekologiset rajat tulevat vastaan. Ekologisia rajoja voidaan kuitenkin ohittaa tekniikalla, joka johtaa ns. vihreään talouteen. Esimerkiksi Suomessa on jo tällä hetkellä maailman huippua oleva tietotaito mm. ilmanvaihdosta, sähköautoista, biopolttoaineista jne. Tämänkaltaisia uusia innovaatioita (mielestäni sana innovaatio on kokenut inflaation koska sitä on liian ahkerasti viljelty!) ei pääse syntymään mikäli palkkiota (rahaa) työstä ei ole tiedossa.

Kaikki eivät usko tekniikkaan, vaikka myöntävät, että vihreä talous on teknisesti mahdollista toteuttaa. Kritisoijat näkevät ongelmana poliittisen päätöksen teon ja sen, että kaikki eivät halua sitoitutua esimerkiksi päästörajoituksiin. Niin tai näin, teknisesti on mahdollista asua Marsissa, mutta tuskin siellä asutaan lähitulevaisuudessa. Tärkeää olisi keskittyä mittasuhteiltaan oikean kokoluokan asioihin.

Yhtä isoa teknistä innovaatiota ei tule, joka tekee autuaaksi. Niitä tarvitaan useita pieniä ja peräkkäin. Kaikkea ei vielä ole keksitty.

2. Talouskasvun hyödyt jakautuvat liian epätasaisesti

Kun kasvukritisoijat esittävät edellä mainitun argumentin, on sen tarkoitus saada kannattajat vaivautuneeksi. Usein pienimmätkin asiat jakautuvat epätasaisesti, se on normaalia. Esimerkiksi yrittäjä ottaa aina riskin liiketoiminnassaan, toisaalta olen joskus kuullut työntekijän suusta klassisen lausahduksen: ”minulle ei ole penniäkään kiinni tässä firmassa, ihan sama!”. Mielestäni tämä on yksi pahimmista lausahduksista mitä voi suustaan päästää. Usein tuntuu, että tietty osa ihmisistä pitää etuoikeutenaan nostaa rahaa Kelalta, sossusta ja työnantajalta ilman minkäänlaista vastapanosta. Jos yrität ja otat riskin, tulee sinulla olla ainakin mahdollisuus suureen hyötyyn.

Mikäli tuntuu siltä, että valtiolla pitäisi olla enemmän jaettavaa (tasatakseen talouskasvun hyötyjä), tulisi valtion sijoittaa rohkeasti vihreän talouden yrityksiin riskirahaa. Valtio olisi vähemmistöosakkaana alle 50% omistuksella ja kun yritys menestyy, myy valtio osuutensa yritykselle käypään hintaan. 

3. Yritykset eivät toimi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti 

Varsinkin suuryrityksiä on helppo mollata kasvottomiksi riistäjiksi. Kuitenkin monet suuryritykset toimivat erittäin tiukkojen ympäristövaatimusten, henkilöstön käyttäytymissääntöjen ja eettisten toimintaperiaatteiden mukaan. Bisnes on muuttunut paljon, nykyään ajatellaan huomattavasti enemmän luontoa sekä toimitaan eettisesti vakaammalta pohjalta kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Toki aina löytyy mätämunia, mutta ainakin ne isot yritykset (rakentamisen toimialalta) joiden kanssa olen toiminut ovat kantaneet vastuunsa. Toki tulevaisuudessa pitää yritysten kantaa yhteiskunnallista vastuuta enemmän ja ymmärtää, että paras tulos voidaan saavuttaa toimimalla moraalisesti ja eettisesti oikein.

Esimerkiksi Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen on hyvä esimerkki johtajasta joka ymmärtää ympäristön ja eettisen toiminnan tärkeyden. Toisaalta Karvinen on saneerannut yhtiöstä menestyvän, mikä on vaatinut kokonaisten tehdasyksiköiden sulkemista ja näin ollen ajanut jopa kokonaiset kunnat taloudellisesti ahtaalle. Ei Stora Enso varmastikaan näin ole huvikseen tehnyt. Päätökset tehtiin, jotta yritys saatiin kannattavaksi ja näin suurimmalla osalla työntekijöistä säilyisi työpaikat sekä omistajien rahallinen panostus tuottaisi voittoa. Asiat voidaan nähdä aina monella tapaa. Joillekin Karvinen edustaa itse pirua, joillekin hän edustaa johtajaa joka pystyi pelastamaan Stora Enson.  Kaikkia ei voi aina miellyttää.

———————————————————————————————————————————-

Jos kauppaa ja kasvua tehdään pitäen ympäristö, luonnon resurssit, moraali sekä eettisyys mielessä voidaan markkinatalouden ylilyöntejä vähentää ja minimoida. Tartutaan toimeen, nyt se ei ole enää kuin meistä itsestämme kiinni.

Markkinatalous on kuin demokratia. Se ei ole täydellinen, mutta ei ole myöskään keksitty parempaa tapaa jolla maailma pyörisi.

Kannattaako käydä töissä?

Posted on

Tänään 11.6.2011 oli Helsingin Sanomissa mielenkiintoinen artikkeli. Jutussa kerrotaan, että pienipalkkatyö ei juuri kannata joutenoloa paremmin. Kuten kirjoituksessani Tiekartta: Suomi 2017 mainitsin, ei saisi olla tilannetta jossa sosiaaliedut ovat niin suuret, että työssäkäynti ei kannata. Hesarin artikkelissa on esitetty laskelma, jossa verrataan Helsingissä asuvaa työtöntä ja pienipalkkaisessa työssä käyvää.

Lukemat ovat karuja:
• Tuet (toimeentulo-, asumis-, ja työmarkkinatuki) yhteensä: n. 1100 euroa/kk
• Pienipalkkaisen työntekijän käteen jää palkkaa: 1241 euroa/kk

Käteen jäävän palkan osuus on laskettu 1500 euron kuukausittaiseseta bruttopalkasta. Tonniviisisataa on yleinen alkupalkka esimerkiksi kaupan-, hiusalan- tai kiinteistöhuollon työntekijöillä. Luulisin, että juuri nämä alat ovat sellaisten nuorten mieleen, joita pitkä opiskelu ei niin hirveästi kiinnosta. Ongelma siis korostuu nuorten kohdalla, kun nuori tippuu tai jättäytyy sosiaalitukien varaan, on paluu normaaliin elämään aina hankalampaa. Ikävä kyllä, kun vaihtoehtoina nuorella on koulun jälkeen lähteä työelämään tai vedellä himassa lonkkaa ”hyvillä” ansioilla, on valinta jälkimmäiseen tehty liian helpoksi. Nuorille ja nuorille aikuisille ei saisi opettaa, että rahaa saa täysin vastikkeetta (tekemättä töitä).

Suunnitellessa ohjausta nuorisolle tulisi myös muistaa se, että harvoin nuori oikeasti tietää mitä haluaa. Nuoret eivät jaksa, pysty tai halua ajatella ensi kesää pidemmälle (jos nyt niinkään pitkälle). Muistan erittäin hyvin, kun olin itse täyttänyt parikymmentä. Minulla ei ollut minkäänlaisia opiskeluhaluja. Ajattelin, että jos menisin töihin, voisin nopeasti tienata rahaa. Menin töihin, kokeilin erilaisia hanttihommia. Sitten keksin kouluttautua taksinkuljettaksi, joka mielestäni oli jo oikea työ, jota voisi tehdä vaikka eläkkeelle asti. Vuoden päivät tein tätä ”oikeaa työtä” ja olin valmis koulun penkille! Mietin, että ehkä se lukeminen ja opiskelu ei nyt niin kauheaa olekaan. Ainakin jos vertaa viikon mittaiseen yövuororupeamaan taksin ratissa narkkareita, huoria ja humalaisia katsellen. Joka tapauksessa, suurin osa nuorista ei siis tiedä yhtään mitä haluavat ja mitä tekisivät isoina.

Nuorten opinto-ohjaukseen (yläasteella, lukiossa ja ammattikoulussa) tarvitaan huomattavasti enemmän resursseja kuin nykyään, lisäksi vastikkeettomia sosiaalietuuksia on karsittava sekä matalapalkkaisista töistä on jäätävä enemmän rahaa käteen.

Yläasteen jälkeen on järkevää ohjata kaikki nuoret jatko-opiskelemaan. Niiden, jotka haluavat päästä nopeasti työelämään kannattaa käydä jokin perustutkinto ammattikoulussa ja hakea töihin. Työelämässä on (onneksi) käytännössä hankitulla kokemuksella on runsaasti painoarvoa, ei pelkästään oppiarvolla. Palkkoja ei yritysten kannalta pystytä juurikaan nostamaan, vaan verotusta on alimmilla tuloluokilla pudotettava murto-osaan nykyisestä. Tässä mielessä kannatan progressiivista verotusta, pienestä palkasta ei tarvitsisi maksaa juurikaan tuloveroa. Kiinteistöhoitajan tms. matalapalkkaisessa työssä olevan ansiot on oltava niin riittävät, että parikymppisen Jampan sukulaismummot ja -mammat eivät sukujuhlissa päivittele Jampan surkeaa kohtaloa duunarina ja patista häntä korkeakoulutuksen piiriin. Toki suurin osa (vähän yli 50%) ikäpolvesta kannattaa kouluttaa korkeasti, jotta kansainvälinen kilpailukyky säilyy, mutta ei koko ikäluokkaa. Muuten meillä maisterit ovat ilmailemassa pattereita ja ajamassa lakaisukoneita.