RSS-syöte

Avainsana-arkisto: Maalämpö

Ekotehokas rakentaminen

Posted on

Mitä on ekotehokas rakentaminen? Eri aikoina se on varmaankin tarkoittanut eri asioita. Onko kysymys siitä miten saadaan kulutettua mahdollisimman vähän energiaa ja materiaaleja hinnalla millä hyvänsä vai halutaanko saavuttaa mieluisa ja terveellinen sisäilmasto mahdollisimman tehokkaasti?

Mikäli halutaan kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa sekä materiaaleja, voidaan asua luolissa ja pukeutua lampaantaljaan. Itse asiassa tämä ei ole vitsi. Luolassa käytetään hyväksi maanlämpöä ja lämpötila pysyy kesät talvet lähes vakiona. Tälläkin hetkellä arviolta 40 miljoonaa kiinalaista asuu erinäköisissä luola-asunnoissa.

Kuva 1. Luolia on erilaisia.

Entäs sitten ekorakentamisen mallimaassa, Saksassa? Siellä osattiin jo satoja vuosia sitten hyödyntää talvella ilmaislämpö ja käyttää energiaa mahdollisimman tehokkaasti, varsinkin Schwarzwaldin alueella. Alueelle tyypillisissä rakennuksissa asuivat niin ihmiset kuin karjakin. Tehokkuudesta kertoo se, että heinävarasto oli sijoitettu järkevästi niin, että heinää tuotiin jyrkiltä rinteiltä suoraan ylimpään kerrokseen. Heinävaraston alapuolella oli eläinkarsinat ja asuintilat, heinää pystyttiin helposti pudottamaan eläinten ravinnoksi ja se toimi myös yläpohjan lämmöneristeenä. Näin saatiin eläimistä kertyvä lämpö hyötykäyttöön (hajuhaitoista tuskin tarvitsee erikseen mainita).

Kuva 2. Tyypillinen eteläsaksalainen talo

No jaa, maassa maan tavalla ja aika aikansa kutakin. Eihän kukaan nykysuomalainen edes ajattelisikaan muuttavansa luolaan, kun unelmana on omakotitalo Nurmijärveltä ja vähintään kaksi autoa. Miten tähän on tultu?

Perinteinen suomalainen rakentaminen ja -ekotehokkuus

”Pullamössösuomalainen hemmottelee itseään korkealla sisälämpötilalla sen sijaan, että pukisi hiukan enemmän vaatetta päälleen”, toteaa arkkitehti Panu Kaila Talotohtori kirjassaan. Samaisessa kirjassa on lainaus satakuntalaisen Eric Inbergin väitöskirjasta vuodelta 1762. Väitöskirjassa neuvotaan, miten parannetaan asumismukavuutta ja säästetään polttopuita:

”Se jolla on niin heikko terweys, että hän woi huonosti wähimmästäkin kylmyydestä, woi, jos hänellä muutoin on waraa siihen, saada huoneet wielä lämpimämmiksi. Se tapahtuu siten, että kun hän on aikaisemmin mainitulla tawalla tarkoin warustanut lattiat täytteellä ja seinät sammalella, hän antaa tawalliseen tapaan laudoittaa kaikki seinät huoneessa sekä hywin paneloida katon. Sitten hän tarkoin liisteröi sekä katon, että seinät oikeaan aikaan kartuushi- tai muulla paperilla, joka istuu sileällä laudalla wielä tasaisemmin ja tiiviimmin kuin seinähirrellä; tällä tawoin woi ulossulkea melkein kaiken ilman. Jos haluaa, woi sen jälkeen maalarilla maalauttaa päälle mitä kauneimpana pitää”.

Herra Inberg tiesi mistä puhui, pohjoisilla leveysasteilla rakennuksen hyvä tiiviys on erittäin tärkeää niin terveiden rakenteiden, asumismukavuuden kuin energiatehokkuudenkin näkökulmasta. Tiiveys kuitenkin tuotti entisaikojen rakentajille päänvaivaa mm. siinä, että miten talon ilmanvaihto järjestetään. Kun talo falskasi useasta kohdasta, vaihtui ilma pakostakin. Mutta liian ”vuotava” talo soti rakennusten perimmäistä tarkoitusta vastaan, joka oli tarjota asujalleen suojaa kylmältä ja kostealta. Sata vuotta Inbergin jälkeen, vuonna 1862, antoi ruotsalainen lääkäri lausunnon asuntojen pahimmasta vihollisesta:

”Kylmyys ei ole asuntojemme pahin vihollinen täällä Pohjolassa, vaan veto. Kylmää vastaan voimme puolustautua lämpimällä kaakeliuunilla, mutta veto ajaa lämmön ulos sekä huoneesta että ruumiista. Tuki veto, niin olet tukkinut lähteen moniin pienempiin ja suurempiin vaivoihin, jotka usein voitaisiin hoitaa muutamilla potilaan huoneen seiniin naulatuilla pahviarkeilla”.

1800-luvun lopulla keskusteltiin Suomessa ja pohjolassa yleisesti siitä, mikä on sopivin ja terveellisin asumislämpötila. Ensimmäisessä ruotsiksi käännetyssä rakennuskalenterissa, saksalaisessa Uhlandin käsikirjassa vuodelta 1883 oli maininta; ”De Chaumontin kokeiden mukaan 17 astetta on edullisin huonelämpötila”. Tämä oli lämpötila, joka otettiin tavoitteeksi Helsingin 1888 avatussa Kirurgisessa sairaalassa, jossa käytettiin kostutuksella varustettua ilmalämmitystä, kertoo Kaila kirjassaan.

Suomalaisessa rakentamisessa on aina ajateltu ekotehokkuutta, kuten Etelä-saksan Schwarchwaldissa on Suomessakin ankarat olosuhteet, vuoria ei ole paljoakaan, mutta talvi on pitkä ja kylmä. Se pakottaa ihmiset toimimaan mahdollisimman taloudellisesti. Aikanaan tuskin ajateltiin globaaleita vaikutuksia, päinvastoin, pyrittiin minimoimaan oman työn määrä. Tämä johti luontaisesti taloudellisen rakentamisen suuntaan. Aikanaan perinnetiedon varassa rakentaneet ihmiset toimivat kuten nykyajan insinöörit. Kun miettii insinöörin tehtävää, niin se on optimoida hyöty. Pienimmällä mahdollisella panoksella (esim. puu) on saatava suurin mahdollinen hyöty (esim. lämpö). Insinööri on luonnostaan ekotehokas eläin.

Energiatehokas rakentaminen juuri tässä ja nyt

Energiatehokkaasta rakentamisesta määrätään Suomessa rakentamismääräyksillä, jotka juuri uudistuivat. Uusi uudistus lienee tulossa parin-kolmen vuoden sisällä mikäli, yhteisesti sovittuihin, lähes nollaenergiatasoon halutaan päästä 2021. Määräykset ovat hyvä asia, mutta nyt ei keskitytä niihin. Nyt ollaan kiinnostuneita siitä, mikä saa ihmiset ekotehokkaiksi.

Kysymys siis kuuluu mikä saa ihmiset ajattelemaan ja rakentamaan ekotehokkaasti nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Energiatehokkuuteen, tai sen puutteeseen, ei kukaan kuole juuri sillä hetkellä, vaan vaikutukset ovat usein yli ihmisiän kestäviä. Se mitä tapahtuu tänään, vaikuttaa ja kertaantuu vasta vuosien kuluttua. Ihmisluonteeseen kuuluu kyky unohtaa ja olla huomioimatta tulevaisuuden ikäviä tapahtumia, jos asia ei konkretisoidu, on sitä vaikea kuvitella. Tosin on hienoa, että ihminen ylipäätään (niin halutessaan) kykenee näitä asioita ajattelemaan. Paras vaikutin lienee siis se, miten asia vaikuttaa ihmiseen konkreettisesti tänään, juuri tässä ja nyt.

Kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin, pyrkivät muinaiset suomalaiset rakentamaan mahdollisimman ekotehokkaasti. Mikä tähän johti?

Jotta puuta kuluisi lämmitykseen mahdollisimman vähän, oli talojen oltava kunnolla rakennettu ja aikaansa nähden mahdollisimman tiiviitä. Näin emännälle ja isännälle jäi enemmän aikaa maanviljelyyn, metsästämiseen, lasten kasvattamiseen ja vaikkapa opiskeluun. Energiansäästöön johti siis niukkuus. Ei siten, ettei metsässä puuta olisi ollut, ei ollut vain resursseja niiden valjastamiseen. Oli pulaa varallisuudesta (ei renkiä) ja ajasta (oli tehtävä hyödyllisempää työtä kuin polttoaineen haku).

Sotien jälkeen oli kansakunta työnsä tehnyt, itsenäisyys säilyi ja kaupungistuminen alkoi. Ihmisille oli saatava uudet talot, kaupungit ja infrastruktuuri rakennettava uudestaan. Öljyä ja energiaa riitti kuin meressä vettä. Tämä aika oli hyvää ja tarpeellista, raskas teollisuus kehittyi maailmanhuipuksi. Energiansäästö palasi asialistalle 70-luvun öljykriisissä.

Nykyään ihmiset ovat valistuneempia (ainakin Suomessa) kuin koskaan, kuluttajat vaativat ympäristöystävällisiä tuotteita. Halutaan luonnonmukaisesti viljeltyä lähiruokaa ja valitaan mahdollisimman ympäristöystävällinen auto valtavan katumaasturin sijaan. Kaupungissa kuljetaan joukkoliikenteellä. Kuitenkin suurin osa maailman väestöstä vasta haaveilee länsimaisesta elintasosta, tämä tuo toteutuessaan väistämättä valtavan kuormituksen ympäristölle. Jotta ihmisrodulla on pieniäkään mahdollisuuksia selvitä, on kulutuksen oltava kestävällä tasolla. Energiasta on siis tehtävä niukkaa (mahdollisimman kallista). Tämä ohjaa luonnostaan parempiin teknisiin sovelluksiin energiatehokkuudessa. Näin saadaan sitä paitsi suurin mahdollinen hyöty ”vihreästä taloudesta” niille, jotka ovat olleet alusta asti vapaaehtoisena kehittämässä energia- ja ekologisestitehokkaita ratkaisuja.

Energiatehokkaan rakentamisen perspektiivi

Suomi on ollut yhtenä maana päättämässä siitä, mihin suuntaan EU:n rakentamiselle asetettuja energiatehokkuustavoitteita viedään. Lähitulevaisuudessa halutaan rakentaa lähes nollaenergiataloja, tekniikka niiden tekemiseen on olemassa jo nyt. Tarvitaan kuitenkin vielä yhteistyön hioutumista saumattomaksi niin suunnittelun, kuin rakentamisen osalta, jotta tavoitteeseen päästään.

Kuten Kööpenhaminan tai nyt Rion ilmastokokouksista voidaan päätellä, eivät globaalit päätökset energiatehokkuuden lisäämiseksi ole riittäviä. Ovatko EU:n tavoitteet tarpeeksi kunnianhimoisia? Entä mitä on glocalisaatio ja kuka on siinä avainasemassa kun kyse on energiatehokkuudesta.

Glocalisaatio (glocalization) muodostuu sanoista global (maailmanlaajuinen) ja local (paikallinen). Glocalisaatio siis tarkoittaa, että ajatellaan maailmanlaajuisesti, mutta toimitaan paikallisesti. Hieno esimerkki glocalisaatiosta on ERA 17-ohjelma (energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017). Siinä suurimpien kaupunkien johtajat ovat ottaneet selvän suunnannäyttäjän roolin, he aikovat saada kaupungit huomattavasti energiatehokkaammiksi kuin mitä EU:n tavoitteet edellyttävät. Kaupunginjohtajilla on enemmän valtaa kuin pääministerillä, kun puhutaan ympäristöasioista.

Tulevaisuudessa tullaan siis näkemään uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua kaukolämpöä, lähes nollaenergiakortteleita ja tiivistä kaupunkirakennetta. Kantakaupungin ulkopuolella ihmisistä tulee energiantuottajia, pelkän kulutuksen ohella. Katoille sijoitetaan aurinkopaneeleita ja -keräimiä, älykkäät sähköverkot pystyvät siirtämään sähköä mihin tahansa suuntaan ja ylimääräistä energiaa (talon energiantarpeeseen nähden) varastoidaan sekä kulutetaan sähköautoissa. Energiatehokkaassa rakentamisessa talotekniikan rooli tulee nousemaan entistä suuremmaksi. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sen käytöstä ja käyttöliittymistä sellaisia, että lapsikin osaa ja ymmärtää niitä käyttää.

Kuva 3.asiat on esitettävä selkeästi ja ymmärrettävästi, muuten viesti ei kiinnosta. Sama koskee talotekniikkaa.

Energiatehokas rakentaminen ei tarkoita siis sitä, että kulutetaan mahdollisimman vähän ja kärsitään huonosta asumismukavuudesta. Se tarkoittaa sitä, että asutaan terveellisesti, turvallisesti ja mukavasti kestävän kehityksen mukaisesti.

Mainokset

Rakentamisen uudet energiamääräykset tulevat

Posted on

Ei aikaakaan, niin uudet, entistä paremmat energiamääräykset astuvat voimaan. Tämähän tapahtuu 1.7.2012 kun julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelman uusittu osa D3. Muutos on merkittävä, tarpeellinen ja odotettu.

Tässä kaksi pääpointtia siitä, mitä pitämän tulee:

  1. Siirrytään lämpöhäviötarkastelusta kokonaisenergiatarkasteluun
  2. Eri energiamuodoille asetaan primäärienergiakertoimet

Energiatehokkuusvaatimus paranee keskimäärin noin 20% verrattuna nykyhetkeen.

Mikäli asia kiinnostaa, tule ihmeessä kuuntelemaan lisää Helsingin rakennusvalvonnan järjestämään pientaloasukkaan ilmastoiltaan Helsingin keskustaan Laiturille. Tilaisuus on torstaina 29.3 klo 18:00 alkaen ja on maksuton.

Dynaaminen talotekniikka ja staattinen rakennetekniikka

Posted on

Osallistuin joulukuun alussa rakennusteollisuuden järjestämään FRAME-seminaariin. Seminaarin tarkoitus oli tutkia rakenteellisia ja taloteknisiä ratkaisuja, kiristyvien energiatehokkuusmääräysten sekä muuttuvan ilmaston osalta. Kyseinen tapahtuma taisi olla sarjan kolmas ja yksi on vielä tulossa keväällä 2012.

Eräs seminaarissa esitetty tutkimus kiinnitti erityisesti huomioni, tekniikan tohtori Juha Jokisalo oli ryhmineen tutkinut rakennuksen optimaalista lämmöneristystasoa. Kyse oli siis siitä, kuinka paljon eristettä on järkevää laittaa seiniin. Tulokset oli laskettu muuttuvassa ilmastossa vuosien 2012, 2050 ja 2100 ilmastomalleilla. Ilmastomallit oli laskettu A2-päästöskenaarion mukaan, jossa CO2-päästöjen oletetaan olevan suuret.

Tutkittavat kohteet edustivat erikokoista- ja erilaista rakentamista. Kohteita oli kolme; pien-, kerros- ja toimistotalo, jotka kaikki sijaitsivat Vantaalla. Tutkimuksessa muutettiin ainoastaan seinien lämmöneristävyyttä (U-arvoa) eli laitettiin seiniin lisää ”villaa”, muut osat kuten ikkunat ja ilmanvuotoluku olivat vuoden 2012 standardien tasolla. Näin voitiin keskittyä ainoastaan siihen, mitä vaikutusta U-arvon parantamisella on kustannuksiin tai säästöihin. Kohteissa oletettiin, että jäähdytys olisi käytössä aina tarpeen mukaan siten, että pien- ja kerrostalossa jäädytys toimisi 24/7 ja toimistotalossa työaikana (klo 6-21).

Tutkimuksen johtopäätelmä oli se, että lisäeristäminen vuoden 2010 tasosta aiheuttaa enemmän kuluja kuin säästöjä!

Jäähdytystarve siis oleellisesti kasvaa tutkimuksen mukaan lämpöeristyksen paksuntuessa jo nykyisessä ilmastossa! Jäähdytystarpeen kasvu on entistä radikaalimpi tulevaisuudessa, kun pessimististen ilmastomallien mukaan lämpötila nousee yli 2 °C. Varmasti moni on tätä jo maalaisjärjelläkin pohtinut: ”Mitä järkeä on Suomen ilmastossa tehdä niin paksuja seinärakenteita, että tarvitaan huomattava määrä jäähdytystä?” Kun vielä muistaa, että jäähdytys maksaa noin kaksi kertaa enemmän kuin lämmitys tulisi lämpöeristys jättää sen verran vähemmäksi, että jäähdytystä harvemmin tarvittaisiin ja lämmitys hoidettaisiin sitten ”puoleen hintaan”.

Lähtökohtana tutkimuksessa oli lisäksi olettamus, että jäähdytys hoidetaan ensisijaisesti passiivisilla jäähdytysmuodoilla ja tuulettamalla. Passiiviset jäähdytysratkaisut tarkoittavat kärjistetysti ”aurinkosuojia ja pienempiä ikkunoita” ja ”ikkunatuuletuksessa avataan akkunat kun alkaa ahistaa”. Varmastikin kaikilla, joilla ei ole jäähdytystä, oli viime kesänä ovet ja ikkunat pari kuukautta sepposen selällään!

Ikkunatuuletus on yleisesti käytetty viilennysmuoto, mutta nykyiset rakentamismääräykset eivät sitä jäähdytysmuotona kelpuuta.

Jos esimerkiksi energiaselvityksessä (joka on nykyään pakko tehdä uusissa rakennuksista) huomataan, että huoneistossa lämpötila nousee liiaksi, ei ikkunatuuletusta voida esittää ratkaisuna (ainakaan vielä). Tämä johtuu osaltaan kysymyksestä; ”miten ikkunatuuletuksen jäähdytysteho voidaan laskea oikein?” Ikkunatuuletuksen jäähdytystehoon vaikuttaa olennaisesti ilman liike eli tuuli. Erilaisia malleja voidaan ohjelmistoilla laskea, mutta mitäs sitten kun kämpässä on +35 °C ja ei tuulen virettäkään tai ikkunat sojottaa Mannerheimintielle pakokaasuihin? Tästä johtuen lämpötilojen hallinnan tarkastelussa täytyy ottaa mukaan aktiiviset jäähdytysmuodot ja nehän tunnetusti kuluttavat runsaasti energiaa (sähköä). Todettakoon kuitenkin, että osa tästä sähköstä voidaan saada kehitettyä aurinkoenergian avulla!

Ensi vuoden heinäkuussa voimaan astuu uudet rakentamismääräyskokoelmat, jotka asettavat energiatehokkuusvaatimukset taas aivan uudelle tasolle! Lähtökohtaisesti ne pyrkivät leikkaamaan energiankulutusta 20%:lla nykymääräyksiin verrattuna. Suurimpia muutoksia määräyksissä on kokonaisenergiatarkastelu -periaate, joka ottaa niin U-arvot, ilmastoinnin kuin lämmityksenkin tarkemmin mukaan laskelmiin. Parantamalla toista parametria voidaan kompensoida heikompaa. Esimerkiksi erittäin hyvällä ilmastoinnin lämmöntalteenotolla tai erittäin tiiviillä ratkaisulla voidaan rakentaa vähemmän eristettyjä taloja. Nyt ja aiemmin on määräyksissä keskitytty lähinnä U-arvojen tiukentamiseen, joka on johtanut uskomattomiin eristemääriin.

Eristeteollisuuden ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon vaikka U-arvoja ei enää kiristettäisikään! Kehitettävää löytyy vaikka millä mitalla, muun muassa; miten saadaan saman U-arvon omaava rakenne ohuemmilla eristepaksuuksilla, homeettomat rakenneratkaisut ja nopeat sekä yksinkertaiset asennusratkaisut.

Juuri homeongelmat tulevat lisääntymään, kun ilmasto lämpenee ja rakenneratkaisut kasvattavat asennusvirheiden riskiä.

Hypätäänpä aikakoneella 100 vuoden päähän!

 Ilmastoskenaarioiden mukaan eteläisen Suomen ilmasto sadan vuoden päästä muistuttaa hyvin paljon Etelä-Ruotsin ilmastoa nyt. Etelä-Ruotsissa on esiintynyt merkittäviä homeongelmia, joihin on yritetty löytää ratkaisuja. Näköjään myös tässä asiassa Suomi seuraa Ruotsia. Eihän seuraamisessa mitään pahaa ole, päinvastoin parhaat ratkaisut syntyvät yleensä kun perusratkaisuja kehitetään edelleen eteenpäin. 

Sitten viikon vinkki

Oma lottorivini tulevaisuuden tärkeistä seikoista rakentamisessa

  1. Ilmastointi (*
  2. Arkkitehtuuri (**
  3. Valaistus (***
  4. Lämmitys / Jäähdytys
  5. Vedenkäyttö (****
  6. Eristeteknologia
  7. Uusiutuvat energiat (*****

Lisänumerot:

  1. Energiankäytön optimointi käyttötilanteessa (******
  2. Alueellinen energiatehokkuus
  3. Älykkäät sähköverkot
  • *) Lämmöntalteenotto, tarvittava ja riittävä ilmanvaihto tiiviissä taloissa
  • **) Rakennusten tehokas sijoittaminen ympäristöön, päivän valon maksimointi ja ylilämmön minimointi)
  • ***) LED-teknologia
  • ****) Erityisesti lämpimän veden tuotto on prosentuaalisesti merkittävässä osassa kokonaisenergiankulutusta tarkasteltaessa
  • *****) Lähinnä aurinkolämpö ja -sähkö
  • ******) Huonolla käytöllä energiatehokkaastakin ratkaisusta saa energiasyöpön

Palataanpa takaisin otsikkoon, se on vanha insinöörivitsi; ”Miksi LVI-insinöörit ovat niin dynaamisia kun verrataan rakennepuolen insinööreihin?”

No, kun LVI- inssi tutkii ja ratkoo liikkeessä olevien aineiden kuten nesteiden ja kaasujen teknisiä ratkaisuja (dynaaminen). Raksainsinööri keskittyy rakenteiden lujuuteen ja pysyvyyteen (staattinen).

Heh hee, toivottavasti nauratti edes jotakuta? Ei meinaan näytä yhtään niin hyvältä luettuna, kuin kuulostaa kerrottuna!

Heitetään vielä pari vitsiä, jos näistä jompi kumpi uppoaisi…

Mitä Elvis sanoi, kun meni ostamaan kalastuslupaa?

– Hei paappa lupa!

No entäs sitten kun Elvis meni ovikauppaan?

– Hei paappa ripa!

Global speed

Posted on

Teknologian kehitysnopeus on ihmeellistä! Jopa vanhoillinen LVIS-ala on kehittynyt hurjaa vauhtia, on kaukoluettavat vesimittarit, lämpöpumput, vettä säästävät vesikalusteet sekä ilmastointi lämmön talteenotolla ja jos jonkinlaista hermokeskusta. Järjestelmät pelaavat yhteen tietotekniikan ansiosta. Esimerkiksi sähkökeskusten koko on vuosikymmenten aikana suorastaan räjähtänyt kasvuun. Jos mietin ensimmäistä omaa kämppääni, joka oli rakennettu 1960, oli asunnon sähkökeskuksessa huimat kaksi sulaketta, toinen oli valoille ja toinen pistorasioille!

Tietokonemaailmassa se kehitys vasta nopeaa on ollutkin. Muistan kuin eilisen päivän uutisen Mikrobitistä, jossa kerrottiin miten kopiokoneen kokoinen neljän gigatavun muisti on uusinta uutta. Nykyään moninkertainen tietomäärä mahtuu minimaaliseen USB-muistiin.                                Kehityksen kärkeä vuodelta 1990!

Tulevaisuudessa vauhti tuskin hidastuu, päinvastoin. Löysin aikanaan mielenkiintoisen videon netistä, jossa Microsoft maalailee tulevaisuuden kuvia vuodelle 2019. Nyt kun matkapuhelin markkinoita jaetaan uudelleen, on video taas aavistuksen verran mielenkiintoisempi.

Puhetta ja mielipiteitä

Posted on

Uusi asuntoministerimme Krista Kiuru (sd) kertoo Taloussanomien artikkelissa, että tulevaisuudessa Suomeen rakennetaan ekotaloja kepin ja porkkanan avulla. Se mitä kepit ja porkkanat ovat, ei kirjoituksesta varsinaisesti selviä. Arvaan, että keppinä toimivat kiristyvät määräykset, mutta porkkanat jäävät pimentoon. Artikkeli sinänsä on tynkä ja ei tuo mitään uutta auringon alle, paitsi sen, että sanat tulevat uuden asuntoministerin suusta.

Mielenkiintoisin anti on artikkelista syntynyt keskustelu. Keskustelussa Kiurua syytetään mm. ekofasistiksi ja tuskaillaan miten kaikki muuttuu huonoksi tulevaisuudessa. Peruspessimistit näkevät yleensä pelkät kepit, jotka tässä tapauksessa ovat kiristyvät rakentamismääräyskokoelmat, vaikka tarjolla olisi porkkanoitakin. Ikäväkseni kirjoituksesta ei löytynyt porkkanoita, joten ei ole mahdollista nähdä asiaa positiivisessa valossa ensinnäkään.

Mielipiteissä ei taida olla ainuttakaan kommenttia, jossa kirjoittaja tukee Kiurun esitystä, enkä tätä kyllä ihmettele.

Suurin syy vastustaviin kommentteihin johtuu pelosta, jota tiedon puute ruokkii.

Normaalijamppa (toki myös rakennusalan ammattilaisetkin) pelkää rakentamisen surkeaa laatua ja kalliita ratkaisuja, onhan niistä toitotettu jo monta vuotta, ja sitten vielä se EU. ”Viherpiipertäjän” arvonimen saaneen Kiurun niskaan puetaan syntipukin viittaa, hyvä puoli kommenteissa on se, että kerrankin kritiikin kohde henkilöityy ja päästään purkamaan tuntoja.

Aihe on herkkä ja sitä pitäisi lähestyä yksinkertaistetun positiivisesti.

Miksi kirjoituksessa ei puhuta porkkanoista ollenkaan, mitähän kummia ne voisivat olla? Verohelpotuksia kenties, tai rahallista tukea energiaremontteihin? Rakentamismääräykset varmasti tiukentuvat, mutta sekin on loppujen lopuksi vain positiivinen asia!

Kehottaisin ministeri Kiurua osallistumaan pikaisesti esiintymis-, myynti- ja markkinointikurssille, jotta näin herkkä ja tunteita herättävä asia voidaan esittää oikeassa valossa. Ympäristöministeriöstä löytyy vankkaa asiantuntemusta faktoihin, ne pitäisi vain esittää oikealla tavalla.

Niin gimis on Stadi

Posted on

Brittiläinen Monocle- lehti valitsi Helsingin maailman parhaaksi paikaksi elää. Titteli on ansaittu!

Helsingissä moni asia on hyvin, kulttuuria ja elämää riittää. Erityisen kiitoksen haluan kaupunkilaisena antaa kaupunginjohtajallemme Jussi Pajuselle. Tarvitaan rohkeita kannanottoja, miten kaupunkia halutaan kehittää. Kaupunginjohtaja Pajusen aloitteellisuus mm. Sipoon-, länsi- ja itämetron sekä Guggenheim-museon suhteen on ollut kiitettävää.

Toiveeni lähitulevaisuuteedessa: Helsingissä tehtäisiin rohkeita päätöksiä energiatehokkuuden parantamisen suhteen. Helsinki toimisi esimerkkinä niin Suomelle, kuin muullekin maailmalle.

Nyt myös jokaisella meistä on mahdollisuus esittää oma ideansa siitä, miten Helsinki voisi edistää kestävää energiankäyttöä sekä lisätä energiatehokkuutta. Helsingin verkkosivuilla voi käydä kantamassa kortensa kekoon! Käy katsomassa siis energiatehokashelsinki.fi

Alla muutama stadinkielinen biisi. Ensimmäinen on kaihoisa rakkauslaulu Helsingille, jossa kaivataan takaisin tutuille kulmille ja mestoille.

Toinen biisi on Rytmiorkesteri Sakilaisten ”Gamla luftaaja”. Sakilaiset on bändinä erinomainen (soittivat häissämme, kiitos siitä vielä kerran!) ja saa juhlakansan tanssijalat vipattamaan. Kundit soittavat toki myös muitakin kuin stadinkielisiä biisejä. Jos tarvitaan hyvää bändiä, niin voin ehdottomasti suositella Sakilaisia.


Veikko Lehmuksela esittää kaihoisan rakkauslaulun Helsingille


Rytmiorkesteri Sakilaisten biisi Gamla Luftaaja

Eli onnittelut Helsingille vielä kerran!

Ainoa ikävä puoli, joka äkkiseltään tulee mieleen, on Helsingin suhteettoman kalliit asunnot.

Mutta,
vaimoni sanoin: ”Hyvää ei saa halvalla”.

Ja

kaverini sanoin: ”Joillekin kallista, kaikille samanhintaista”.

Kohti Nollaenergiataloja

Posted on

Ympäristöministeriö antoi maaliskuun 2011 lopussa uudet energiatehokkuutta parantavat ‎rakentamismääräykset. Määräykset tulevat voimaan heinäkuussa 2012. Tämä on yksi askel kohti lähes ‎nollaenergiataloja. Vähän energiaa kuluttavia taloja on montaa tyyppiä ja nimeä. Itsekin aikoinaan mietin ‎kuumeisesti, mitä mikäkin termi tarkoittaa? Seuraavassa yritän hieman valottaa käsitteitä, aikatauluja ja haasteita, ‎joita talojen rakentamisessa on.‎

———————————————————————————————————————————-

Mikä on nollaenergiatalo?
Nollaenergiatalo tuottaa uusiutuvaa energiaa siirrettäväksi verkostoihin vähintään yhtä paljon kuin talo käyttää energiaa.
Lähes nollaenergiatalossa rakennuksen energiantarpeesta merkittävä osa katetaan talossa tai sen läheisyydessä tuotetulla uusiutuvalla energialla.

Nollaenergiatalon määritelmä, kuva by Sitra

Lähes nollaenergiatalon määritelmä, kuva by Sitra

Nollaenergiatalot ovat siis taloja, joissa energiaa kuluu vähän, tai pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ei ‎ollenkaan. Miten on siis mahdollista, että talo ei kuluta ollenkaan energiaa? Tämä perustuu ajatukseen, ‎että talon energiankulutusta mitattaessa tulokset on kerättävä tarpeeksi pitkällä aikahaarukalla. ‎Esimerkiksi nollaenergiatalon tehokkuutta tarkasteltaessa vuosi on hyvä aika. Talvella kuluu enemmän ‎energiaa kuin talo tuottaa, kesällä talo taasen kerää enemmän energiaa kuin tarvitsee. Kokonaisuudessa ‎pyritään pääsemään lopputulokseen, jonka tarkastelujaksolla talo tuottaa enemmän energiaa kuin ‎kuluttaa.‎

Nollaenergiataloista, joissa syntyy tarkastelujaksolla enemmän energiaa kuin kulutetaan, siirretään ‎ylimääräinen energia erilaisiin jakelu- ja käyttökohteisiin. Tällaisista käy esimerkkeinä, muun muassa ‎sähkö- ja aluelämpöverkostot tai muu talon ulkopuolinen käyttö, kuten sähköauton lataamiseen. ‎

———————————————————————————————————————————-

Tulevaisuuden vaatimukset?
EU:n direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta, artikla 194:
31.12.2018 Valtion hallinnassa ja omistuksessa olevat uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia
31.12.2020 Kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia

Nollaenergiarakentamisen tasosta päätetään EU:ssa kansallisesti. Jokaisen EU-jäsenmaan odotetaan tekevän suunnitelma siitä, kuinka lähes nollaenergiatalojen määrää lisätään. Rakennusten energiankulutustaso päätetään kansallisesti, siis kunkin maan olosuhteet huomioon ottaen. Kansallisesti määriteltäviin olosuhteisiin vaikuttaa mm. ilmasto, rakentamistavat ja saatavilla olevat suunnittelukonseptit. Näin varmistetaan, että esimerkiksi Suomen ilmastossa toimimattomia ratkaisuja ei rakenneta. Rakennuksia ei tehdä enää pelkästään mahdollisimman vähän energiaa kuluttaviksi, vaan koko elinkaaren aikaiset kustannukset pyritään minimoimaan.

———————————————————————————————————————————-

Rakennuksen oman energiatuotannon tavat ja haasteet?
Haasteena nollaenergiatalojen tehokkaassa käytössä on se, että rakennuksen energiankulutus ja ‎tuotanto tapahtuvat usein eriaikaisesti. Energiaa täytyisi kesäisin varastoida, mikä toistaiseksi on yleensä ‎liian kallista, tai myydä energiaverkkoihin. Saksassa on jo nyt mahdollista syöttää sähköenergiaa ‎valtakunnan verkkoon, mutta suuren joukon pientuotannon vaikutusta energiaverkkoihin ei kuitenkaan ‎tunneta vielä riittävän tarkasti.‎

Rakennukset tulevat todennäköisesti käyttämään uusiutuvan energian tuotannossaan ainakin seuraavia ‎energianlähteitä: maalämpöä ja maan kylmää, aurinkosähköä ja -lämpöä sekä tuulivoimaa. Milloin ‎mahdollista, energianlähteenä voisi toimia rannikoilla aaltovoimalla tuotettu sähkö, meren, järvien ja ‎jokien lämpö. Lisäksi on mahdollista talvella varastoida lunta kesän jäähdytysenergian lähteeksi. ‎Aurinkolämpöä voisi varastoida maahan tehtyyn vesivarastoon, vaikkapa lämpöpumpun ‎energialähteeksi. Näiden esimerkkien lisäksi kekseliäisyydellä on vain taivas kattona, sillä kaikessa ‎materiassa on sidottua energiaa.‎

Järkevää olisi käyttää useampaa eri tapaa uusiutuvan energian tuotantoon, näin ei oltaisi yhden ratkaisun varassa ja voitaisiin valita aina tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Alla olen miettinyt eri tapoihin liittyviä haasteita.

Aurinkosähkön ja -lämmön haasteet
• Aurinkosähkö- ja -lämpöratkaisut kilpailevat samasta kattopinnasta keskenään ja rakennusten julkisivut saattavat joutua muiden rakennusten varjostamaksi.
• Uusien rakennusten ulkonäkö vaatii myös kaupunkikuvallisen suunnittelun ja määräysten muutosta.
• Vaikka aurinkopaneelit ovat kehittymässä hurjaa vauhtia (mm. matoiksi, julkisivuelementeiksi jne.), vielä ei saada tehtyä tarpeeksi edullisia ratkaisuja rakennusten julkisivun tai katon päällystämiseksi aurinkoenergiaa keräävillä tuotteilla. Suomessa paneelien käyttöä katolla hankaloittaa lumi monessa tapauksessa.

Maalämmön haasteet
• Maalämmön ja –kylmän haasteet liittyvät niiden yleistymiseen: Vierekkäisillä tonteilla lähekkäin olevat maalämpökentät voivat vaikuttaa toisiinsa ja yhteisvaikutuksia on vaikea arvioida jos lämpökenttiä on paljon lähekkäin.
• Kaupunkialueiden kaivannot, kaapelit ja muut maan alaiset tilat aiheuttavat helposti ongelmia.
• maalämpöjärjestelmät siirtävät helposti sähkönkulutuksen huipputehojaksoja samanaikaisiksi.
• Huipputehon tarve osuu talven kylmimpiin aikoihin, jolloin sähkölaitokset muutenkin huutavat punaisina.

Tuulivoiman haasteet
• Tuulivoima vaatii uudenlaista asennoitumista kaupunkikuvaan, koska pienillä ja näkymättömillä
tuulivoimaloilla ei saavuteta merkittävää energiansäästöä kun verrataan voimalan valmistusenergiaa sen
elinkaaren aikana tuottamaan energiamäärään.
• Kaupunkituulivoiman ongelma on rakennusmassan tuulta hidastava vaikutus, joka ulottuu
melko etäälle keskimääräisestä kattotasosta, johon tuulivoimalaitokset oletettavasti sijoitettaisiin.
• Suuri tuulivoimaloiden määrä aiheuttaa melua, mutta lienee hoidettavissa ääniteknistä suunnittelua parantamalla.

———————————————————————————————————————————-

Vaikka haasteita on vielä matkalla kohti nollaenergiataloja, ei pidä masentua. Haasteet on tehty ‎voitettavaksi ja kuten aikaisemmassa kirjoituksessani, ”Nollaenergiatalot ja Audin valot” mainitsin, on ‎uuden teknologian kehittämisessä näytön paikka Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Britanniassa aiotaan ottaa aimo ‎harppaus kohti oikeaa suuntaa, he aikovat lisätä tuntuvasti uusiutuvan energian käyttöä ja luopua ‎hiilidioksidia tuottavista energiaratkaisuista. Brittien tavoite on kunnianhimoinen. Heidän tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasuja 50% vuoden 1990 päästötasosta, vuoteen 2027 mennessä. Britit uskovat saavansa tätä ‎tavoitetta varten kehittämästään teknologiasta merkittävän, globaalin, kilpailuvaltin. Suomella ei ole aikaa ‎hukattavana, vaan päästörajoja ja energiansäästöön tähtääviä toimenpiteitä on Suomen kiristettävä ‎rajusti jotta saamme britit kiinni ja jätämme saksalaiset, sekä tietenkin, ruotsalaiset jalkoihimme.‎