RSS-syöte

Avainsana-arkisto: Koulutus

Kannattaako käydä töissä?

Posted on

Tänään 11.6.2011 oli Helsingin Sanomissa mielenkiintoinen artikkeli. Jutussa kerrotaan, että pienipalkkatyö ei juuri kannata joutenoloa paremmin. Kuten kirjoituksessani Tiekartta: Suomi 2017 mainitsin, ei saisi olla tilannetta jossa sosiaaliedut ovat niin suuret, että työssäkäynti ei kannata. Hesarin artikkelissa on esitetty laskelma, jossa verrataan Helsingissä asuvaa työtöntä ja pienipalkkaisessa työssä käyvää.

Lukemat ovat karuja:
• Tuet (toimeentulo-, asumis-, ja työmarkkinatuki) yhteensä: n. 1100 euroa/kk
• Pienipalkkaisen työntekijän käteen jää palkkaa: 1241 euroa/kk

Käteen jäävän palkan osuus on laskettu 1500 euron kuukausittaiseseta bruttopalkasta. Tonniviisisataa on yleinen alkupalkka esimerkiksi kaupan-, hiusalan- tai kiinteistöhuollon työntekijöillä. Luulisin, että juuri nämä alat ovat sellaisten nuorten mieleen, joita pitkä opiskelu ei niin hirveästi kiinnosta. Ongelma siis korostuu nuorten kohdalla, kun nuori tippuu tai jättäytyy sosiaalitukien varaan, on paluu normaaliin elämään aina hankalampaa. Ikävä kyllä, kun vaihtoehtoina nuorella on koulun jälkeen lähteä työelämään tai vedellä himassa lonkkaa ”hyvillä” ansioilla, on valinta jälkimmäiseen tehty liian helpoksi. Nuorille ja nuorille aikuisille ei saisi opettaa, että rahaa saa täysin vastikkeetta (tekemättä töitä).

Suunnitellessa ohjausta nuorisolle tulisi myös muistaa se, että harvoin nuori oikeasti tietää mitä haluaa. Nuoret eivät jaksa, pysty tai halua ajatella ensi kesää pidemmälle (jos nyt niinkään pitkälle). Muistan erittäin hyvin, kun olin itse täyttänyt parikymmentä. Minulla ei ollut minkäänlaisia opiskeluhaluja. Ajattelin, että jos menisin töihin, voisin nopeasti tienata rahaa. Menin töihin, kokeilin erilaisia hanttihommia. Sitten keksin kouluttautua taksinkuljettaksi, joka mielestäni oli jo oikea työ, jota voisi tehdä vaikka eläkkeelle asti. Vuoden päivät tein tätä ”oikeaa työtä” ja olin valmis koulun penkille! Mietin, että ehkä se lukeminen ja opiskelu ei nyt niin kauheaa olekaan. Ainakin jos vertaa viikon mittaiseen yövuororupeamaan taksin ratissa narkkareita, huoria ja humalaisia katsellen. Joka tapauksessa, suurin osa nuorista ei siis tiedä yhtään mitä haluavat ja mitä tekisivät isoina.

Nuorten opinto-ohjaukseen (yläasteella, lukiossa ja ammattikoulussa) tarvitaan huomattavasti enemmän resursseja kuin nykyään, lisäksi vastikkeettomia sosiaalietuuksia on karsittava sekä matalapalkkaisista töistä on jäätävä enemmän rahaa käteen.

Yläasteen jälkeen on järkevää ohjata kaikki nuoret jatko-opiskelemaan. Niiden, jotka haluavat päästä nopeasti työelämään kannattaa käydä jokin perustutkinto ammattikoulussa ja hakea töihin. Työelämässä on (onneksi) käytännössä hankitulla kokemuksella on runsaasti painoarvoa, ei pelkästään oppiarvolla. Palkkoja ei yritysten kannalta pystytä juurikaan nostamaan, vaan verotusta on alimmilla tuloluokilla pudotettava murto-osaan nykyisestä. Tässä mielessä kannatan progressiivista verotusta, pienestä palkasta ei tarvitsisi maksaa juurikaan tuloveroa. Kiinteistöhoitajan tms. matalapalkkaisessa työssä olevan ansiot on oltava niin riittävät, että parikymppisen Jampan sukulaismummot ja -mammat eivät sukujuhlissa päivittele Jampan surkeaa kohtaloa duunarina ja patista häntä korkeakoulutuksen piiriin. Toki suurin osa (vähän yli 50%) ikäpolvesta kannattaa kouluttaa korkeasti, jotta kansainvälinen kilpailukyky säilyy, mutta ei koko ikäluokkaa. Muuten meillä maisterit ovat ilmailemassa pattereita ja ajamassa lakaisukoneita.

Mainokset