RSS-syöte

Avainsana-arkisto: Jouko Karvinen

Hyvinvointia ilman kasvua?

Posted on

Muutama päivä sitten Helsingin sanomien mielipidekirjoituksissa oli kahden kauppatieteen tohtorin kirjoitus koskien talouden kasvua, tai oikeastaan kirjoitus koski sitä, miten hyvinvointi pystytään säilyttämään ilman talouskasvua.

Mitä ilmeisimmin kirjoittajien näkemykset perustuvat Tim Jacksonin uuteen kirjaan joka on sama kuin blogin otsikko: Hyvinvointia ilman kasvua. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta se on tilauksessa. Voiko hyvinvointia olla ilman kasvua? Tällä hetkellä en usko, että voi. On mielenkiintoista nähdä muuttuuko mielipiteeni kun olen Jacksonin kirjan lukenut. Tuskin muuttuu, mutta perspektiivi asiaan syvenee.

Blogi merkinnässäni ”Energiatehokkuusajattelun filosofia” esitän ajatuksen, että rakentaminen on saatava energiatehokkaaksi, koska luonnon resurssit eivät riitä nykymenolla. Tämä punainen lanka, luonnon resurssit, on myös talouden nollakasvuajattelun  (kohtuutalous, degrowth) taustalla. Mielestäni kohtuutalouden ajatusmallissa on muutama ongelmallinen ja perustavanlaatuinen virhe.

Kasvu on muutakin kuin cowboykapitalistien rahankeruuta.

Alla on muutama argumentti, joilla kohtuutaloutta perustellaan. Argumentit ovat kestävän kehityksen kannalta erinomaisen tärkeitä, mutta mielestäni niiden toteuttaminen ei vaadi kasvun rajoittamista.

1. Kasvun ekologiset rajat tulevat vastaan

Ilman kasvua ei tapahdu kehitystä, uusia keksintöjä joilla ”maailma pelastuu” ei pääse syntymään. Yksi nollakasvun puolestapuhujien argumentti on se, että kasvun ekologiset rajat tulevat vastaan. Ekologisia rajoja voidaan kuitenkin ohittaa tekniikalla, joka johtaa ns. vihreään talouteen. Esimerkiksi Suomessa on jo tällä hetkellä maailman huippua oleva tietotaito mm. ilmanvaihdosta, sähköautoista, biopolttoaineista jne. Tämänkaltaisia uusia innovaatioita (mielestäni sana innovaatio on kokenut inflaation koska sitä on liian ahkerasti viljelty!) ei pääse syntymään mikäli palkkiota (rahaa) työstä ei ole tiedossa.

Kaikki eivät usko tekniikkaan, vaikka myöntävät, että vihreä talous on teknisesti mahdollista toteuttaa. Kritisoijat näkevät ongelmana poliittisen päätöksen teon ja sen, että kaikki eivät halua sitoitutua esimerkiksi päästörajoituksiin. Niin tai näin, teknisesti on mahdollista asua Marsissa, mutta tuskin siellä asutaan lähitulevaisuudessa. Tärkeää olisi keskittyä mittasuhteiltaan oikean kokoluokan asioihin.

Yhtä isoa teknistä innovaatiota ei tule, joka tekee autuaaksi. Niitä tarvitaan useita pieniä ja peräkkäin. Kaikkea ei vielä ole keksitty.

2. Talouskasvun hyödyt jakautuvat liian epätasaisesti

Kun kasvukritisoijat esittävät edellä mainitun argumentin, on sen tarkoitus saada kannattajat vaivautuneeksi. Usein pienimmätkin asiat jakautuvat epätasaisesti, se on normaalia. Esimerkiksi yrittäjä ottaa aina riskin liiketoiminnassaan, toisaalta olen joskus kuullut työntekijän suusta klassisen lausahduksen: ”minulle ei ole penniäkään kiinni tässä firmassa, ihan sama!”. Mielestäni tämä on yksi pahimmista lausahduksista mitä voi suustaan päästää. Usein tuntuu, että tietty osa ihmisistä pitää etuoikeutenaan nostaa rahaa Kelalta, sossusta ja työnantajalta ilman minkäänlaista vastapanosta. Jos yrität ja otat riskin, tulee sinulla olla ainakin mahdollisuus suureen hyötyyn.

Mikäli tuntuu siltä, että valtiolla pitäisi olla enemmän jaettavaa (tasatakseen talouskasvun hyötyjä), tulisi valtion sijoittaa rohkeasti vihreän talouden yrityksiin riskirahaa. Valtio olisi vähemmistöosakkaana alle 50% omistuksella ja kun yritys menestyy, myy valtio osuutensa yritykselle käypään hintaan. 

3. Yritykset eivät toimi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti 

Varsinkin suuryrityksiä on helppo mollata kasvottomiksi riistäjiksi. Kuitenkin monet suuryritykset toimivat erittäin tiukkojen ympäristövaatimusten, henkilöstön käyttäytymissääntöjen ja eettisten toimintaperiaatteiden mukaan. Bisnes on muuttunut paljon, nykyään ajatellaan huomattavasti enemmän luontoa sekä toimitaan eettisesti vakaammalta pohjalta kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Toki aina löytyy mätämunia, mutta ainakin ne isot yritykset (rakentamisen toimialalta) joiden kanssa olen toiminut ovat kantaneet vastuunsa. Toki tulevaisuudessa pitää yritysten kantaa yhteiskunnallista vastuuta enemmän ja ymmärtää, että paras tulos voidaan saavuttaa toimimalla moraalisesti ja eettisesti oikein.

Esimerkiksi Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen on hyvä esimerkki johtajasta joka ymmärtää ympäristön ja eettisen toiminnan tärkeyden. Toisaalta Karvinen on saneerannut yhtiöstä menestyvän, mikä on vaatinut kokonaisten tehdasyksiköiden sulkemista ja näin ollen ajanut jopa kokonaiset kunnat taloudellisesti ahtaalle. Ei Stora Enso varmastikaan näin ole huvikseen tehnyt. Päätökset tehtiin, jotta yritys saatiin kannattavaksi ja näin suurimmalla osalla työntekijöistä säilyisi työpaikat sekä omistajien rahallinen panostus tuottaisi voittoa. Asiat voidaan nähdä aina monella tapaa. Joillekin Karvinen edustaa itse pirua, joillekin hän edustaa johtajaa joka pystyi pelastamaan Stora Enson.  Kaikkia ei voi aina miellyttää.

———————————————————————————————————————————-

Jos kauppaa ja kasvua tehdään pitäen ympäristö, luonnon resurssit, moraali sekä eettisyys mielessä voidaan markkinatalouden ylilyöntejä vähentää ja minimoida. Tartutaan toimeen, nyt se ei ole enää kuin meistä itsestämme kiinni.

Markkinatalous on kuin demokratia. Se ei ole täydellinen, mutta ei ole myöskään keksitty parempaa tapaa jolla maailma pyörisi.

Mainokset