RSS-syöte

Avainsana-arkisto: Blogi

Blogiton tammikuu

Posted on

Nyt se on ohi ja blogin kirjoittaminen voi taas jatkua! Pidin blogittoman tammikuun, lukuun ottamatta muutamaa vastausta kommentteihin. Mietin kuitenkin kirjoittamista usein ja kyllähän siihenkin jää koukkuun.

Työhön, harrastukseen tai mihinkään yksittäiseen aiheeseen sitoutumattomasta kirjoittelusta on myös hyötyä! Välillä tuntuu, että pääni on kuin Haminan kaupunki, täynnä markkinahumua ja kaoottisuutta. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksiani sekä miettimään ja argumentoimaan mielipiteitäni paremmin. Lisäksi tuntuu, että kielioppini on parantunut kuin itsetsään…     anteeksi, kuin itsestään.

Yksinkertainen on kaunista

Olen kauan miettinyt ja jonkin aikaa tiennyt, että yksinkertainen on kaunista. Yksinkertaistamisen taito on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä asiantuntijalla voi olla. Me jokainen olemme jonkin sortin asiantuntijoita. Jos ei muuten, niin ainakin oman itsemme suhteen. Asiantuntijan määritelmähän on se, että tietää jostain enemmän kuin toinen. Asiantuntijan ei siis tarvitse todellakaan tietää kaikkea!

Yritin kirjoittaa ennen vuoden vaihdetta kirjoitusta yrittämisestä: verotuksesta, riskeistä ja poliitikkojen oikuista. Kirjoituksesta meinasi tulla mammuttimaisen massiivinen ja erinomaisen epäselvä. Siirsin kirjoituksen hyllylle odottelemaan, kunnes saan sen yksikertaiseen muotoon.

Maailma monimutkaistuu, tekniikka lisääntyy ja konsultit keksivät uusia monimutkaistuksia. Itsekin syyllistyn joskus tahattomaan monimutkaistamiseen, tästä esimerkkinä käyköön Uuden Suomen puheenvuoro-blogini. Siirrän osan kirjoituksistani Uuden Suomen puheenvuoro blogiin, koska siellä syntyy usein mukavaa keskustelua aiheista. Eräs kommentoija syytti minua ”asioiden tahalliseksi vaikeuttajaksi”, koska käytin sanaa tiekartta. Itse pidän tätä sanaa melkein perussuomena kuvaamaan reittiä nykyisyydestä kohti haluttua tulevaisuutta. Tässä kuitenkin nähdään miten tärkeää on puhua asioista selkeästi ja niiden oikeilla nimillä. Sitten takaisin bisnes-konsultteihin, eräs hauskimmista letkautuksista jonka kuulin konsultin käyttävän oli suomennos englanninkielisestä termistä ”take over”. Oikeastaan termiä ei ollut suomennettu, se oli suoraan käännetty, eli ”ottaa yli”

”Se, jos mikä on tärkeää kun otetaan nämä palvelut yli”. Sama Suomenkielellä: ”Se, jos mikä on tärkeää kun otamme nämä palvelut vastuullemme”.

Tiedättehän, kun joskus sähköpostiin saattaa tupsahdella outoja viestejä vaikkapa pankkitunnuksen kyselijöiltä, kerjuukirjeitä tai muuta vastaavia. Usein ne on käännetty googlen avulla ja vaikuttavat edellä olevan kaltaiselta konsulttikieleltä. Eikös konsultin tehtävä olisi juuri tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia?

Mitäs tähän sanoisi muuta kuin OMG.

Mainokset

Isänpäivänä Tavastialla

Posted on

Kuuntelin pienenä M.A. Nummisen lastenlauluja, ehkäpä sen takia minulla on (ainakin vaimoni mielestä) hieman outo musiikkimaku, mene ja tiedä?

Huomasin sattumalta, että viime sunnuntaina, joka oli myös isänpäivänä, oli Tavastialla tavallistakin parempi konsertti. Tavastian lavan valtasivat Pommi-kissa ja Gommi-jänis. Olimme kaksi vuotiaan tyttäreni ja mummin kanssa ziigaamassa konserttia. Kaikki tykkäsimme kovasti!

Jotta fiilis ei unohtuisi, on alla vuoden takainen taltiointi samankaltaisesta keikasta. Video on kuvattu ylätasanteelta, josta mekin esitystä seurasimme.

Kiitos Pommi ja Gommi!

Bubbling under

Posted on

Insinööri Kuusisen keittiössä kattilat sihisee ja kihisee! Ja nyt ei puhuta mistään riisinkeittimistä, vaan kyseessä on kunnon painekattilat. Pysyykö kansi päällä vai lentääkö se pois? Raotetaan kantta ja käännetään levyä hetkeksi pienemmälle…

Ai-jai, kylläpä tuoksuu jo herkulliselta!  

… Katsotaanpas mistä aineista näitä soppia oikein keitellään?

 1. Kvartaalitalous ja pikavoitot VS. perheyritykset ja Superyritysvastuu

Ohjaako kvartaalitalous vain pikavoittojen tavoitteluun? Entä miten pikavoittojen tavoittelu sopii yritysetiikkaan ja -vastuuseen? Ovatko mellakat Kreikassa, Wall Streetilla ja Englannissa seurausta kapitalismin epäonnistumisesta?

Nalle Wahlroosin ja Milton Friedmanin (kansantaloustieteilijä ja nobelisti 1976) mielestä yrityksen ainoa yhteiskunnallinen tehtävä on tuottaa voittoa. Onko tämä neljäkymmentä vuotta sitten esitetty ajatus vielä kurantti?

Miksi perheyritykset ovat niin menestyviä? Olen törmännyt viimeaikoina Supervastuullisiin perheyrityksiin ja ne ansaitsevat oman huomionsa. Arvostettiinko entisaikojen patruunoita niin paljon, koska he pitivät työntekijöistä isällistä huolta? Pystyykö kasvoton institutionaalinen sijoittajasyndikaatti samaan?

2. Onko se lama vai taantuma

Kreikkaa tuskin saadaan enää pelastettua. Jonkinlainen järjestely Kreikan velkojen suhteen  tulee eteen joko vielä tämän vuoden puolella, tai viimeistään 2012 talvella. Mikäli järjestely hoidetaan ennemmin kuin myöhemmin ja vahvalla otteella, on mahdollista, että markkinat taantuvat vain hetkeksi laskukierteeseen.  Jos taasen asiaan ei tartuta ja Kreikan tekohengittäminen jatkuu, on vuonna 2012 edessä lama.

3. Milloin kullan hinta ylittää 2000 euroa troy-unssilta

Mitä pahempi pankkikriisistä muodostuu ja mitä pidempään Kreikan tilanteen annetaan kehittyä, sitä enemmän sijoittajat hakevat rahoilleen turvaa. Tämä takaa kullalla ja myös muille raaka-aineille melkoisen hinnan nousun. Mikäli rahoitussektori menee kunnolla sekaisin, veikkaan kullan hinnan nousevan 2000 euroon keväällä 2012. Tällä hetkellä (10.10.2011) kullan hinta on 1228 €/Troy-unssi.

4. Uusi sukupolvi ja ympäristötietoisuus

Kolmikymppiset ja nuoret yleensäkin ovat erittäin ympäristötietoisia. Miten se vaikuttaa heidän päätöksiinsä kuluttajina? Onko ”jo niin 2007-lukulaista” ajaa citymaasturilla, kun tarjolla on hybridejä? Ostetaanko luomua vaikka se on kalliimpaa? Miten asuntojen energiankulutukseen pitäisi suhtautua?

5. ”Freeman 4”: Frimanin ja Uuden fantasian levyprojekti

Uusi fantasia ja Friman julkaisivat jokin aika sitten upean singlen ”Liian myöhään”. Viime viikolla uunista pukkasi ulos pitkäsoitto nimeltä Freeman 4, ajattelin ostaa.

Näistä aineista saadaan monen ruokalajin illallinen! Nyt kun ainesosat ovat selvillä, antaa patojen porista vielä vähän aikaa ja antaa aiheiden tekeentyä. Kohta kutsutaan syömään, Bon Apetit!

 

Oppitunti johtajuudesta

Posted on

Huonoista johtajista ei kahvipöytäkeskusteluissa ole puutetta! Ani harvoin kuulee kommentin, jossa kehutaan omaa pomoaan. Vain historiasta tuntuu löytyvän suurmiehiä, jotka täyttävät hyvän johtajan tunnusmerkit.  Nykyjohtajista suureen kunnioitukseen tuntuu pääsevän vain Koneen Matti Alahuhta.

 

Kuka on sitten hyvä johtaja?

Eri aikakausina on vallalla erilainen käsitys siitä, millainen on hyvä johtaja. Johtamiseen on oppaita jos jonkinlaisia ja Suomessakin on sanottu olevan yksi maailman paras ”ilmainen” johtamiskoulu, tietenkin Suomen armeijan RUK. Nykyoppaat ja menneiden vuosikymmenten RUK-johtajuus ovat jokseenkin toistensa vastakohtia. 

Kehittyneissä demokratioissa kuten pohjoismaissa on viime vuosikymmenet vannottu ymmärtävän henkilöstöjohtajan nimeen. Rajan toisella puolella Venäjällä tarvitaan maskuliinisempaa otetta ja vahvaa muutosjohtajuutta, vai mitä sanotte Putinille rakennetusta miehisestä julkisuuskuvasta?

Esimerkiksi erittäin syvät lamat tai muut suuret epävarmuuksien ajat auttavat autoritäärisiä johtajia nousemaan valtaan. Kun menee huonosti, tarvitaan tukevia valtarakenteita, joihin voi luottaa. Hitlerkin nousi valtaan 1930-luvun suuren laman jälkeen. Oma pelkoni on, että seuraava vahva muutosjohtaja saattaa nuosta Suomessakin lähitulevaisuudessa valtaan, jos perinteinen pohjoismainen demokratia tuntuu kansan mielestä liian lepsulta. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköinen tulevaisuudenkuva.

Johtajan tulee kunnioittaa sitä muotoa johtajuudesta, mikä toimii missäkin kulttuurissa.

Yksi asia on kuitenkin varmaa, jos johtaja esittää toimintaan muutosta, tulee tämä ehdotus poikkeuksetta kohtaamaan vastustusta!

 

Ensimmäinen seuraaja!

Mitä koulutetumpaa porukka on, tai mitä suurempi osa organisaation työntekijöistä on asiantuntijoita, sitä vaikeampaa on käskyttää muutosta. Nyt tulee jutun punainen lanka: Johtajan tulee varmistaa muutostilanteessa, että ainakin yksi avainasemassa oleva työntekijä hyväksyy ja seuraa muutosta! Tämä ensimmäinen seuraaja on koko prosessissa kaikkein tärkein.

Eräs tapa toimia tilanteessa, jossa tarvitaan ensimmäistä seuraajaa:

Uutta ajatusta esittäessään johtajan täytyy uskaltaa seistä joukkojen edessä ja näyttää typerältä. Typeryys muuttuu järkeväksi siinä vaiheessa kun liikkeen taakse on saatu tarpeeksi suuri joukko. Ensimmäinen seuraaja lähtee ajamaan uutta ideaa ja ottaa sen omakseen, jolloin johtaja kohtelee ensimmäistä seuraajaa tasavertaisena. Varsinainen liike ja hyväksyntä tapahtuu, kun toinen seuraaja liittyy joukkoon (kolme on jo joukko).

Tämä ajatussarja ei ole omani, mutta olen valmis olemaan sen ensimmäinen seuraaja! Alla olevalla videolla idean isä Derek Sivers kertoo ensimmäisestä seuraajasta:

Ensimmäinen blogikirjoitukseni

Posted on

Joskus pikkuisena poikana yritin pitää päiväkirjaa, olisinko ollut alle 10-vuotias. Eräs luokkani pojista oli ‎ilmoittanut kirjoittelevansa päivän tapahtumia muistiin, pitävänsä päiväkirjaa. Toki tiesin luokkani tyttöjen ‎näin tekevän, mutta että pojatkin voivat kirjoitella asioita ja tapahtuneita (tai kuvitellusti tapahtuneita) ‎juttuja päiväkirjaan ja ylpeästi kertoa siitä kaikille. ‎

Pyysin äitiäni ostamaan minulle päiväkirjan, mikään perinteinen vihko ei kelvannut sillä päiväkirjan piti ‎säilyä tuleville sukupolville. Äitini osti vanhannäköisen, samettiköynnöksin koristellun, tyhjän ”kirjan”. ‎Ajattelin, että olisin tosi vanha silloin kun kirja olisi täynnä muistiinpanojani, niin paksulta se näytti. ‎Hullunkurisesta koristelusta johtuen ajattelin, että kirjoitan tätä kirjaa ainoastaan omassa huoneessani ‎sillä en voisi ikinä ottaa sitä mukaani, niin ruma se oli.‎

Tätä kirjoitusinnostusta kesti noin viikon. Kirjoittelu oli yhtä räpellystä, erillisiä lauseita ja ei mitään ‎sanottavaa. Tai jos jotain hauskaa olikin tapahtunut, en osannut kautta malttanut kirjoittaa sitä ylös.‎

Se on ainut kokemukseni jatkuvasta kirjoittamisesta ennen tätä päivää. Toki työssäni ole raapustanut jos ‎jonkinlaista raporttia ja sähköpostia (osa niistä jopa juristin pitäviä), mutta että kirjoittaisin ikään kuin ‎päiväkirjaa, sen ajatuksen olin jo haudannut. Eräänä viikonloppuna lähihistoriassa ajattelin kirjoittaa mieltä ‎askarruttavia asioita ylös paperille, tästä innostuneena ajattelin alkavani säännöllisesti kirjoittamaan. ‎Sitten uusmedian mahdollisuuksien kenttä avautui suurena, valtavana kenttänä silmieni eteen ja tajusin ‎voivani alkaa kirjoittamaan blogia. ‎

Tämän blogin alkuperäinen ajatus on toimia ikään kuin päiväkirjanani niin, että kirjoittaisin säännöllisesti ‎mieltäni askarruttavista ajankohtaisista aiheista (minulle ajankohtaisista, sillä joissakin asioissa tulen ‎varmaankin paljon myöhässä verrattuna valveutuneeseen kansalaiseen).‎

Toivottavasti tällä kertaa innostukseni kestää pidempään kuin viikon. Ja toivottavasti tämä kirjoittelu myös ‎kehittää kirjoittamistaitojani, jotka omasta mielestäni ovat…hmm… no ei nyt niin kaksiset.‎

Ensimmäinen artikkeli blogiini on siis täten syntynyt!