RSS-syöte

Aihearkisto: Yleistä

Blogiton tammikuu

Posted on

Nyt se on ohi ja blogin kirjoittaminen voi taas jatkua! Pidin blogittoman tammikuun, lukuun ottamatta muutamaa vastausta kommentteihin. Mietin kuitenkin kirjoittamista usein ja kyllähän siihenkin jää koukkuun.

Työhön, harrastukseen tai mihinkään yksittäiseen aiheeseen sitoutumattomasta kirjoittelusta on myös hyötyä! Välillä tuntuu, että pääni on kuin Haminan kaupunki, täynnä markkinahumua ja kaoottisuutta. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksiani sekä miettimään ja argumentoimaan mielipiteitäni paremmin. Lisäksi tuntuu, että kielioppini on parantunut kuin itsetsään…     anteeksi, kuin itsestään.

Yksinkertainen on kaunista

Olen kauan miettinyt ja jonkin aikaa tiennyt, että yksinkertainen on kaunista. Yksinkertaistamisen taito on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä asiantuntijalla voi olla. Me jokainen olemme jonkin sortin asiantuntijoita. Jos ei muuten, niin ainakin oman itsemme suhteen. Asiantuntijan määritelmähän on se, että tietää jostain enemmän kuin toinen. Asiantuntijan ei siis tarvitse todellakaan tietää kaikkea!

Yritin kirjoittaa ennen vuoden vaihdetta kirjoitusta yrittämisestä: verotuksesta, riskeistä ja poliitikkojen oikuista. Kirjoituksesta meinasi tulla mammuttimaisen massiivinen ja erinomaisen epäselvä. Siirsin kirjoituksen hyllylle odottelemaan, kunnes saan sen yksikertaiseen muotoon.

Maailma monimutkaistuu, tekniikka lisääntyy ja konsultit keksivät uusia monimutkaistuksia. Itsekin syyllistyn joskus tahattomaan monimutkaistamiseen, tästä esimerkkinä käyköön Uuden Suomen puheenvuoro-blogini. Siirrän osan kirjoituksistani Uuden Suomen puheenvuoro blogiin, koska siellä syntyy usein mukavaa keskustelua aiheista. Eräs kommentoija syytti minua ”asioiden tahalliseksi vaikeuttajaksi”, koska käytin sanaa tiekartta. Itse pidän tätä sanaa melkein perussuomena kuvaamaan reittiä nykyisyydestä kohti haluttua tulevaisuutta. Tässä kuitenkin nähdään miten tärkeää on puhua asioista selkeästi ja niiden oikeilla nimillä. Sitten takaisin bisnes-konsultteihin, eräs hauskimmista letkautuksista jonka kuulin konsultin käyttävän oli suomennos englanninkielisestä termistä ”take over”. Oikeastaan termiä ei ollut suomennettu, se oli suoraan käännetty, eli ”ottaa yli”

”Se, jos mikä on tärkeää kun otetaan nämä palvelut yli”. Sama Suomenkielellä: ”Se, jos mikä on tärkeää kun otamme nämä palvelut vastuullemme”.

Tiedättehän, kun joskus sähköpostiin saattaa tupsahdella outoja viestejä vaikkapa pankkitunnuksen kyselijöiltä, kerjuukirjeitä tai muuta vastaavia. Usein ne on käännetty googlen avulla ja vaikuttavat edellä olevan kaltaiselta konsulttikieleltä. Eikös konsultin tehtävä olisi juuri tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia?

Mitäs tähän sanoisi muuta kuin OMG.

Mainokset

Kansalaispalkaksi 800 €/kk puhtaana käteen

Posted on
Kansalaispalkaksi 800 €/kk puhtaana käteen

Kansalaispalkka, perustulo, kansalaistulo tai yhteiskunnallinen osinko, sama asia. Olen tullut siihen tulokseen, että kansalaispalkan maksaminen jokaiselle 21 vuotta täyttäneelle Suomen kansalaiselle on järkevintä. 

Viime kesänä olimme ystävien kanssa mökkeilemässä kun puhe kääntyi illan mittaan työntekoon, sosiaaliturvaan ja yrittäjyyteen. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työnteko pitäisi tehdä kannattavammaksi kuin se nyt tietyissä tilanteissa on. Yksi meistä esitti ajatuksen perustulosta jokaiselle. Aluksi en nähnyt ajatuksessa suurtakaan ideaa, mutta nyt ajatusta kypsyteltyäni perustulojärjestelmä tuntuu fiksulta.

Mikä on oikea perustulon taso?

Lähtökohtana perustulossa on se, että mitään muita tukia (kuten asumis-, opinto, isä/äiti-, eläke-, tai sosiaalitukia) ei yhteiskunnassa jaeta. Tulon pitäisi olla kuitenkin tarpeeksi suuri, jotta eriarvoistumisen lisääntyminen saadaan yhteiskunnassa katkeamaan ja kuitenkin niin pieni, että se kannustaa työntekoon. Päädyin pohdiskeluissani summaan 800 Eur/kk (vuoden 2011 hintatasossa). Muita parametreja ovat kaikille 40%:n tulovero riippumatta tuloista sekä yleisen arvonlisäveron nosto 25%:iin.

Ikäraja tuen saannille olisi 21 vuotta, tämä kannustaisi nuorisoa opiskelemaan, kun ei heti peruskoulun jälkeen pääse perustulon piiriin. Tänä aikana kun nuori ei kuulu perustulon piiriin, saa hän normaalia opintotukea opiskeluistaan.

Alla pienehkö ja yksinkertaistettu laskelma miten perustulo suhteutuisi palkka-ansioihin. Alle 2000 euron tuloilla saa enemmän rahaa tililleen kuin kuukauden bruttopalkka on (ts. perustulo+nettoansio on yhteensä enemmän kuin bruttopalkka). Yli 2000 euron ylimenevästä tulosta aletaan maksaa ”valtiolle päin”. Pääpointti on kuitenkin se, että keskituloisten verotus keventyisi huomattavasti nykyisestä ja vähäinenkin työnteko olisi aina järkeää!

Kansalaispalkka ja tasavero -Excel harjoitus

 

Kun ansiotulot ovat tosi suuret, lähestyy veroprosentti 40:tä. Vuonna 2010 suurin tuloveroprosentti (43,4%) saavutettiin 8031 euron kuukausituloilla.

Entäs sitten yrittäjyys ja yritysten verotus?

Pääomavero tulisi pitää lähes nykyisellään, se pyöristettäisiin kuitenkin mukavaksi tasaluvuksi 30%, kuten vuonna 2012 on tarkoitus muutenkin. Pääomatulostahan on maksettu verot kun yrityksen tulosta (voittoa) on verotettu. Osakeyhtiö maksaa voitostaan veroa 26%, tätä ei pidä myöskään nostaa. Sen sijaan, yrittäjyyteen kannustamiseksi ja yritysten kehittämiseksi tulisi puolet yrityksen tuloksesta tehdä verottomiksi, mikäli ne jätettäisiin yrityksen investointeihin. Verottajalle toimitettaisiin investointisuunnitelma, jonka toteutusta seurattaisiin. Mikäli suunnitelmasta ei pidettäisi kiinni, voitaisiin verot periä jälkikäteen.

Pääomaveron korottaminen voi tuntua peruskansalaisesta äkkiseltään oikealta tavalta kerätä lisää veroja, mutta tälläinen ajattelu on liian lyhytnäköistä!

Mikäli pääomaverotusta kiristetään liikaa, tappaa se yrittäjyyden ja kuristaa mehut pihalle pienistä ja keskisuurista pääoman saajista. Lisäksi erittäin- ja riittävän varakkaat pääomatulojen saajat pystyvät täysin laillisesti pääsemään eroon pääomaverotuksesta, se tapahtuu perustamalla erikoissijoitusrahaston johonkin EU-maahan. Tälläisessa erikoissijoitus-ratkaisussa kulut ovat suuret ja järjestely on vaivaa aiheuttava, mutta mikäli pääomaverotus kiristyy tarpeeksi, saattaa tämänkaltaisesta ratkaisusta tulla liian houkuttelevaa.

Tärkeä huomio on se, että Suomen pääomaverotuksen ei tarvitse olla mitenkään hirveän halpa pääomatulojen saajille. Riittää, että se ei ole liian kallis!

Miten valtion talous kestää tämän?

Ensimmäinen probleemi on, miten veroja kertyisi uuden järjestelmän mukaan. Valtion 2012 budjetin tulopuoli on 52,4 miljardia euroa, tästä summasta 12,1 mrd:a koostuu tulo- ja varallisuusveroista. Hmmm katsotaanpas, tilastokeskuksen mukaan työssäkäyviä suomalaisia on 2,46 miljoonaa ja heidän keskitulonsa on arviolta vuonna 2010 noin 3050 Eur/kk. 

Yksinkertaistetaan tuloverojen laskentaa hieman ja katsotaan miten veroja kertyisi uudessa mallissa:

  • 3050 Eur/kk, jolloin kokonaisveroprosentiksi muodostuisi 14%
  • Verokertymä valtiolle kuukaudessa per henkilö: 427 euroa
  • Verokertymä kaikilta työssä käyviltä/kk: 1050 Milj. Eur = 1,05 mrd. euroa
  • Verokertymä per vuosi: 12,6 mrd. euroa

Elon laskuopin mukaan mitään ongelmaa ei veron kannossa syntyisi. Tuloverosta saatava määrä olisi suurin piirtein sama kuin nykyiselläkin mallilla. Tärkeää on myös huomata, että tämä ratkaisu saattaa jopa merkittävästi lisätä valtion verotuloja, koska useimmat työttömät, eläkeläiset yms. voisivat tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti, joka nykytilanteessa on lähes mahdotonta. Tulokuoppien takia nykyään kaikki työnteko ei ole kannattavaa. Lisäksi työhön lähtö vaatii työttömältä jumalattoman byrokratiasodan, jotta tukia ei menettäisi.

Toinen probleemi on, paljonko tämä kansalaispalkka-järjestelmä sitten maksaisi? Jos oletetaan, että perustuloa maksetaan kaikille 21 vuotta täyttäneille, niin paljonko tästä koituu kustannuksia? Suomalaisten keski-ikä on tilastokeskuksen mukaan noin 80 vuotta. Perustuloa maksetaan siis kansalaiselle keskimäärin 59 vuotta. Tämä tekee lyhyellä laskuopilla laskettuna 566400 euron laskun valtiolle, kun kyseessä on keskiverto ihminen. Kokonaiskustannuksia arvioitaessa Tilastokeskus kertoo meille, että alle 21-vuotiaita on pyöreästi 1,3 miljoonaa ja 21-100 vuotta täyttäneitä on neljä miljoonaa.

Kuukaudessa valtion kustannukset olisivat siis:

  • 800 Eur (perustulo) x 4 000 000 hlöä = 3270 Milj. eur = 3,3 Miljardia euroa kuukaudessa
  • Vuodessa tämä tekisi: 39,6 mrd. euroa kuluja 

Valtiovarainministeriön julkaisussa ”Budjettikatsaus 2012” on esitetty piirakka, jossa on jaoteltu mihin veroeuroja käytettiin vuonna 2009.

Jaottelusta nähdään, että sosiaali-, eläke yms. maksuihin on kulunut 40,9% kaikista julkisyhteisöjen menoista, se tekee siis 39,3 mrd.euroa.

Ja kappas! Joko olen tosi hyvä vääristelemään lukuja tai sitten tässä asiassa voisi olla järkeä! Kulutkin näyttäisivät noudattavan rahamäärällisesti nykyistä mallia!

Voi olla, että olen liikaa oikonut ja yksinkertaistanut laskujani, mutta kun katsoo nykyistä taloustilannetta maailmalla, eipä muutkaan asiantuntijat nyt niin hienosti ole pärjänneet.

Kannatan myös kaikessa toiminnassa ”Keep it simple”-periaatetta. Julkisen sektorin toimintaa voitaisiin supistaa rajusti ja siellä nykyisin toimivat asiantuntijat kyettäisiin sijoittamaan kansantuloa tuottavaan työhön. Käytännössä tätä järjestelmää voisi hoitaa noin 100 henkilön virasto. KELA, sossu ja eläke yms. virastot, yhteisöt ja yritykset voitaisiin lopettaa turhina. Ajatelkaa mikä säästö!

Mikä vaikutus tällä olisi köyhän arkeen?

Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvoinen elämä! Suomessa se tarkoittaa tarpeeksi laadukasta elämää, harvoin täällä kukaan nälkään kuolee. Nykymeiningillä ihmisten eriarvoistuminen kasvaa ja yhä useampi putoaa yhteiskunnan kelkasta. Koulutus- ja työelämä vaatii osalle ihmisistä liian suuria ponnisteluja ja heidän on helpompi antaa periksi. Nykyäänhän jo tarhoissakin on ”kehityskeskustelut”, joissa kerrotaan ja mitataan miten oma kultamussukka on pärjännyt kun verrataan ikätovereihin.

Sossuun ja kelaan saa täytellä lippuja ja lappuja, byrokratia on ankaraa. Tämän olen kokenut opiskelijana ja kun haimme äitiys- ja isyyspäivärahoja. Tämänkin ajan voisi kansalainen käyttää tehokkaammin. Sitä paitsi avustukset ovat tällä hetkellä liian hyvät, työ ei kannata. Nykytilanteessa syntyy tulokuoppia, jolloin töihin meno saattaa tarkoittaa kokonaistulojen pienenemistä kun osa tuista jää pois.

Valtionvarainministeriön talousarviossa on esitetty työttömän peruspäivärahaksi 653,41 Eur/kk 1.1.2012 alkaen. Tästä maksetaan toki verot mutta tähän päälle on mahdollista saada mm. asumistukea. Asumistuen laskenta onkin oma hommansa, KELA:n sivuilla ilmoitetaan, että asumistukea on mahdollista saada 80% kohtuullisista asumiskuluista. KELA:n sivuilta löytyi laskuri asumistukeen, johon heittelin tulot alakanttiin ja vuokran yläkanttiin. Sain asumistuen määräksi 316,14 Eur/kk. Oletetaan, että koehenkilömme saa lisäksi työmarkkina- ja koulutustukia 100 Eur/kk. Kokonaissumma nousee täten 1069,55 euroon kuukaudessa. Tästä summasta kun vähennetään verot, jotka v.2011 veroprosenttilaskurin mukaan ovat 11,8% saadaan käteen jääväksi summaksi 943 Eur/kk.

Kärsijöinä perustulo-mallissa olisivat rikkaat eläkeläiset

Kuulostaa poliittiselta mahdottomuudelta, mutta mutta. Rikkaiden eläkeläisten (eläkeläiset, joilla on suuri eläke) eläke leikkautuisi automaattisesti 800 euroon. On tärkeää muistaa kuitenkin, että ennen suuria ikäluokkia eläköityneet ovat, vähäisten tulojensa takia, usein takuueläkkeen piirissä. Vuonna 2012 takuueläke tulee olemaan 714,65 Eur/kk miinus verot. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikkein köyhimpien eläkeläisten tulot nousisivat hurjasti!

Suurille ikäluokille tämä ei välttämättä olisi niin mukava uudistus, mutta he ovat kuitenkin usein keränneet merkittävän omaisuuden muodossa jos toisessa työelämänsä aikan. Suurien ikäluokkien eläkkeiden ”menetystä” voitaisiin kompensoida Kikka Kolmosella!

Kikka Kolmonen – Miten takaamme eläkkeet suurille ikäluokille?

Nykyisessä työeläkejärjestelmässä on erikoinen piirre, jossa työeläkeyhtiöt maksavat satoja miljoonia (* vakuutusyhtiöille palkkionpalautuksina myyntityöstä. Miksi lakisääteistä eläkettä tarvitsee myydä tai miksi meidän tulevaisuuden eläkkeensaajien (nykyjärjestelmän mukaan) pitäisi siitä ilosta maksaa?

*) Tämän luvun varmistaminen olisi vaatinut huomattavaa perehtymistä työeläkeyhtiöiden tilinpäätöksiin. Luku on valistunut arvaus, joka on johdettu muutaman työeläkeyhtiön tilinpäätöksestä. Tätä lukua ei tietenkään julkisesti ikinä mainosteta missään, päinvastoin.

Suurimman osan eläkkeistä maksavat yritykset ja pienemmän osan palkansaajat. Järjestelmä pitäisi virittää siten, että työeläkelaitokset lopetettaisiin ja ”perustulo-virasto” hoitaisi rahavirrat oikeassa suhteessa kansalaisille. Mikäli nykyinen eläkejärjestelmä lopetettaisiin, voitaisiin tällä rahasummalla kompensoida suurien ikäluokkien kansalaispalkkaa (eläkettä) suuremmaksi. Kun ylimenoaika on kulunut umpeen saavat kaikki perustulona saman 800 €/kk.

Mitä tästä hyötyisimme?

Mielestäni suurin hyöty on se, että kaikki työnteko tulee kannattavaksi. Teki töitä sitten 10 tai 50 tuntia kuukaudessa ja oli palkka mikä tahansa. Työmarkkinat ovat silppuistuneet siten, että maisteritkin tekevät pätkätöitä tai useampaa duunia samanaikaisesti. Tämä ei ole ollut haluttu suunta, mutta tähän on kuitenkin tultu.

Ihmisen perustarve on tehdä jotain, useimmille tämä tarkoittaa halua tehdä töitä ja kun kaikki työnteko tuo suoraan lisää rahaa perustulomallissa, on työnteko entistä houkuttelevampaa.

Työn tekeminen tulee entistä joustavammaksi. Eläkeikää ei enää ole, saat 800 euroa 21-vuotiaasta aina kuolemaan saakka.

Järjestelmä olisi läpinäkyvä ja reilu kaikille. Ketään ei jätettäisi pulaan ja ahkeruudesta palkittaisiin!

Perustulomallia on esitetty eri aikoina enemmän tai vähemmän tosissaan niin poliitikkojen, kuin taloustieteilijöidenkin toimesta. Idea on ollut silloin tällöin lähellä onnistua tietyissä maailman kolkissa, mutta ikinä mallia ei ole täysimittaisesti otettu käyttöön. Nämä kokeilut ovat usein jättäneet tuloloukkuja, kun kaikki eivät ole olleet oikeutettuja perustuloon tai verotus on ollut progressiivista.

Putkiremontti ja pizzerian ruokalista

Posted on
Putkiremontti ja pizzerian ruokalista

Mitä yhteistä on putkiremontilla ja pizzerioiden ruokalistoilla?

Ei loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Mutta funtsaamalla sitä, mitkä ovat listan suosituimpia pizzoja, voisi urakoitsija helpottaa omaa työtään ja parantaa asiakaspalvelua. Mitä ihmettä tarkoitan? Tämä selvinnee kirjoituksen lopussa, mutta ensin alustusta ja vinkki taloyhtiöille. 

Putkiremontit tulevat olemaan tulevaisuudessa entistä suurempi puheenaihe koko yhteiskunnassa, koska ne koskettavat entistä suurempaa osaa suomalaisista. Meillähän on perinteenä tehdä kaikki putket uudestaan raskaimmalla tavalla, johtuen omintakeisesta asunto-osakeyhtiö järjestelmästämme. Kun miettii, että ”kypsään ikään” tulee 1960- ja -70 lukujen lähiöt, nousee meikäläisenkin otsalle snadi kylmä hiki. Millä ilveellä niiden kunnostamisesta selvitään? 

Putkiremonttien kehitys, lähde: VTT

 Vinkki taloyhtiöille

Urakoitsijoita, suunnittelijoita ja valvojia löytyy jos jonkinlaisia ja ei todellakaan kannata valita niistä halvimpia! Alla on kuva ala-arvoisesta putkiasennuksesta, tällaista et varmaan halua kokea omalle kohdallesi?

Miten sitten taloyhtiöt voivat välttää karikot? Ystävän neuvona voisin sanoa, että valvonta on homman juju! Hankkeeseen pitää palkata kokenut ja pykälät tunteva asiantuntija saman tien kun putkiremontista aletaan edes haaveilla. Valvojalla pitäisi olla tarpeeksi suuret saappaat ja vahva asema suhteessa suunnittelijaan ja urakoitsijaan, jotta ”täydellinen valvonta” toteutuu.

Valvojan tehtävänä on siis valvoa myös suunnittelua, eikä pelkästään urakoitsijaa. Valvoja toimii hankkeeseen ryhtyvän edustajana. Miten hyvän valvojan löytää se onkin sitten toinen kysymys?

Mutta siis: valvonta, valvonta, valvonta! 

Ala-arvoinen asennus

 
Benchmarking: pizzerian ruokalista
 
Eräs ”ongelma” putkiremonteissa ovat asukasmuutokset, ne sotkevat suunnitelmat ja aikataulut. Toisaalta jos muutostyöt ovat kiellettyjä, niin asiakastyytyväisyys on pohjamudissa kun kaikille tulee arava-tasoa.
 
Pizzerioissa on yleensä enemmän tai vähemmän samanlaiset ruokalistat. Pizzoja on noin reilu parikymmentä eri vaihtoehtoa ja sitten vielä fantasia-pizza omavalintaisilla täytteillä. Uskallan väittää, että näistä kahdestakymmenestä vaihtoehdosta kolmea tai neljää ostetaan 80% kaikista pizzoista. Todennäköisiä vaihtoehtoja ovat Bolognese, Americano, Frutti di mare ja Fantasia.
 
 
Jos asiakkaalle antaa liikaa vaihtoehtoja, hän ei osaa valita!
 
Sama toimii myös putkiremontissa. Jos laattoja, kalusteita ja ynnä muita varusteita on kymmentä eri kokoa ja väriä, iskee osakkaalle ahdistus! Lopputuloksena on sillisalaatti, joka ei ole enää kenenkään hallussa eikä haluttu. Valinnanvaraa pitäisi antaa sopiva määrä yhdellä ja samalla hinnalla. Jos kuitenkin halutaan toteuttaa jotain tosi spesiaalia, valitaan fantasia. Fantasia on uniikki ratkaisu, jonka suunnitteluun ja toteuttamiseen kuluu enemmän rahaa ja aikaa. Lopputuloksena on standardi, mutta silti mahdollisuus uniikkiin ratkaisuun.
 
Ajatusleikkiä voi viedä paljon pitemmällekin. Pizzerioiden tarjonta ja hinnat ovat siis kutakuinkin identtiset, millä ne sitten erottautuvat kilpailijoistaan? Laadulla ja palvelulla kenties?
 
Tästä eteenpäin vastuu ajattelusta on lukijalla. Miten putkiremonttien laatua voitasiin parantaa?
 
 
 

Kvartaalitalous ja pikavoittojen tavoittelu

Posted on
Kvartaalitalous ja pikavoittojen tavoittelu

Saas nähdä millaisen massan ”Tavataan Torilla 15.10”-liike saa masinoitua huomenna ympäri Suomen turkuja ja toreja. Kansainvälistä esimerkkiä noudattaen, tarkoitus on nostaa keskustelua ”todellisesta demokratiasta” ja vastustaa globaalia taloutta, joka aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää.

Tästä päästäänkin aiheisiin, joita olen funtsaillut. Onko pörssi enää se paikka, jossa pääomat ja yritykset kohtaavat vai perustuuko se robottien spekulatiiviselle kaupankäynnille? Ohjaako joka vuosineljännes tehtävä tilinpäätös vain pikavoittojen tavoitteluun sellaisissakin yrityksissä, joissa lyhin investointien ja rahavirtojen tarkasteluväli pitäisi olla vuosi tai useampi?

Pörssissä uusinta uutta ovat juuri nuo kauppaa käyvät robotit. Matemaatikot virittävät niihin hienoimmat algoritmit, jotka sekunnin sadasosassa tekevät kylmään laskentaa perustuen ostopäätöksiä. Niiden tuotot perustuvat silmääkin nopeampiin spekulatiivisiin kauppoihin. Tätä kauppaa kutsutaan HFT-kaupaksi (High Frequency Trading)

Lyhykäisyydessään voisi sanoa, että HFT-kaupassa robotit sijoittavat miljardi euroa osakkeeseen X. Tämän jälkeen osakkeen kurssi nousee minimaalisesti. Robotti laittaa osakkeen myyntiin ja saa sen myydyksi. Tämä kaikki käy niin nopeasti, ettei ehdi kissaa sanoa. Näin pääoma on noussut pari sataatuhatta euroa ja homma jatkuu.

Pörssi on tosiaan yksi homma, kun ajatellaan eettisyyttä. Toinen puoli kolikosta on yrityksille kuuluva vastuu.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin Milton Friedmanin, hän oli se kuuluisa taloustieteilijä joka lanseerasi lauseen: ”Yrityksen ainoa yhteiskunnallinen tehtävä on tehdä voittoa”. Mielestäni yrityksellä on myös muitakin rooleja yhteiskunnassa! Yritysten täytyy maksaa tarvittavat verot ja palkat sekä oltava hyvä yrityskansalainen, kohdeltava sidosryhmiä kestävällä tavalla ja kohdattava kilpailijat rehelliseltä pohjalta. Nämä edellä mainitut seikat ovat ikään kuin ”tekninen minimi”. Mikäli yritys haluaa kantaa oikeasti vastuuta, on toiminnan oltava eettistä, moraalista ja toki myös voittoa tuovaa.

Mikäli homma ei muutu veikkaisin, että vastaisuudessa nähdään yhä enemmän protesteja kvartaalitaloutta vastaan. Lisäksi valveutuneet kuluttajat osaavat vaatia yritykseltä vastuullisuutta, he tekevät tämän äänestyksen rahoillaan. Työntekijöillekin on tärkeää yrityksen moraali, tämä vaikuttaa varmasti parhaiden työntekijöiden saamiseen tai saamatta jäämiseen.

Esimerkkejä moraalisesti vastuuttomista yrityksistä on lukemattomia, mutta eräs niistä on kertomisen arvoinen.

Dennis Gioia on tutkinut klassista esimerkkiä eettisestä ja moraalisesta epäonnistumisesta. 1970-luvun alussa Ford toi markkinoille uuden mallin nimeltä Ford Pinto. Malli oli pieni kaupunkiauto, joka vastasi japanilaisten automerkkien kilpailuun. Kyseinen malli suunniteltiin liian nopeasti ja suunnitteluvirheen takia auton bensatankki oli sijoitettu väärään paikkaan. Fordin omissa kolaritesteissä havaittiin, että vaatimattomassakin peräänajotilanteessa auton bensatankki repesi ja sytytti tulipalon. Ford jätti kuitenkin tarvittavat muutokset tekemättä, sillä pienessä autossa bensatankin turvallinen sijoittaminen olisi syönyt takakontista turhan paljon tilaa sekä nostanut tuotantokustannuksia.

Markkinoilletulon jälkeen autoja alkoi syttyä tuleen peräänajotilanteissa. Ford joutui selittämään tilannetta ja miettimään miten asian kanssa tulisi edetä. Autoja ei kutsuttu korjattavaksi, sillä Fordin tekninenosasto ei halunnut uskoa autojen vaarallisuuteen. Toinen osasto teki asiasta hyytävän kustannus-hyötyanalyysilaskelman, joka vahingossa pääsi julkisuuteen.

Kustannus-hyötyanalyysi: case Ford Pinto

Kustannukset

  • Myynti: 12,5 miljoonaa autoa 
  • Korjauskustannukset: 11 $/auto
  • Kulut yhteensä: 12 500 000 x 11 = 137 milj. $

Hyödyt

  • Säästö: 180 palokuolemaa, 180 vakavaa loukkaantumista, 2100 palanutta autoa
  • Kustannus: 200 000 $/kuolema, 67,000 $/loukkaantuminen, 700 $/auto
  • Säästö: (180 x 200 000)+(180 x 67 000)+(2100 x 700) = 49,5 milj. $

Laskelman perusteella ei siis näyttänyt olevan kannattavaa kutsua autoja korjattavaksi. Käsittämättömäksi laskelman tekee se, että kuolemille ja loukkaantumisille on annettu kylmästi rahallinen arvo.

Ford Pinto

Ei jotain niin pahaa, etteikö hyvääkin. Jotkin yritykset ovat puolestaan supervastuullisia. Niiden ei tarvitse toistella asiakkailleen ja itselleen miten vastuullisia ne ovat. Teot puhuvat puolestaan. Palaan supervastuullisiin yrityksiin blogissani pikapuoliin.

Bubbling under

Posted on

Insinööri Kuusisen keittiössä kattilat sihisee ja kihisee! Ja nyt ei puhuta mistään riisinkeittimistä, vaan kyseessä on kunnon painekattilat. Pysyykö kansi päällä vai lentääkö se pois? Raotetaan kantta ja käännetään levyä hetkeksi pienemmälle…

Ai-jai, kylläpä tuoksuu jo herkulliselta!  

… Katsotaanpas mistä aineista näitä soppia oikein keitellään?

 1. Kvartaalitalous ja pikavoitot VS. perheyritykset ja Superyritysvastuu

Ohjaako kvartaalitalous vain pikavoittojen tavoitteluun? Entä miten pikavoittojen tavoittelu sopii yritysetiikkaan ja -vastuuseen? Ovatko mellakat Kreikassa, Wall Streetilla ja Englannissa seurausta kapitalismin epäonnistumisesta?

Nalle Wahlroosin ja Milton Friedmanin (kansantaloustieteilijä ja nobelisti 1976) mielestä yrityksen ainoa yhteiskunnallinen tehtävä on tuottaa voittoa. Onko tämä neljäkymmentä vuotta sitten esitetty ajatus vielä kurantti?

Miksi perheyritykset ovat niin menestyviä? Olen törmännyt viimeaikoina Supervastuullisiin perheyrityksiin ja ne ansaitsevat oman huomionsa. Arvostettiinko entisaikojen patruunoita niin paljon, koska he pitivät työntekijöistä isällistä huolta? Pystyykö kasvoton institutionaalinen sijoittajasyndikaatti samaan?

2. Onko se lama vai taantuma

Kreikkaa tuskin saadaan enää pelastettua. Jonkinlainen järjestely Kreikan velkojen suhteen  tulee eteen joko vielä tämän vuoden puolella, tai viimeistään 2012 talvella. Mikäli järjestely hoidetaan ennemmin kuin myöhemmin ja vahvalla otteella, on mahdollista, että markkinat taantuvat vain hetkeksi laskukierteeseen.  Jos taasen asiaan ei tartuta ja Kreikan tekohengittäminen jatkuu, on vuonna 2012 edessä lama.

3. Milloin kullan hinta ylittää 2000 euroa troy-unssilta

Mitä pahempi pankkikriisistä muodostuu ja mitä pidempään Kreikan tilanteen annetaan kehittyä, sitä enemmän sijoittajat hakevat rahoilleen turvaa. Tämä takaa kullalla ja myös muille raaka-aineille melkoisen hinnan nousun. Mikäli rahoitussektori menee kunnolla sekaisin, veikkaan kullan hinnan nousevan 2000 euroon keväällä 2012. Tällä hetkellä (10.10.2011) kullan hinta on 1228 €/Troy-unssi.

4. Uusi sukupolvi ja ympäristötietoisuus

Kolmikymppiset ja nuoret yleensäkin ovat erittäin ympäristötietoisia. Miten se vaikuttaa heidän päätöksiinsä kuluttajina? Onko ”jo niin 2007-lukulaista” ajaa citymaasturilla, kun tarjolla on hybridejä? Ostetaanko luomua vaikka se on kalliimpaa? Miten asuntojen energiankulutukseen pitäisi suhtautua?

5. ”Freeman 4”: Frimanin ja Uuden fantasian levyprojekti

Uusi fantasia ja Friman julkaisivat jokin aika sitten upean singlen ”Liian myöhään”. Viime viikolla uunista pukkasi ulos pitkäsoitto nimeltä Freeman 4, ajattelin ostaa.

Näistä aineista saadaan monen ruokalajin illallinen! Nyt kun ainesosat ovat selvillä, antaa patojen porista vielä vähän aikaa ja antaa aiheiden tekeentyä. Kohta kutsutaan syömään, Bon Apetit!

 

Steve Jobs oli mahtava keksijä

Posted on

Steve Jobsin kuolema oli ikävä, mutta odotettu uutinen.

Sana innovaatio ei hirveästi enää miellytä minua, sillä se on kokenut täydellisen inflaation. Tuntuu, että lähes kaikkea innovoidaan tai joku on varsinainen innovaattori. Parhaassa tapauksessa pomo saattaa tokaista: ”sinä se olit sitten niin innovatiivinen viime palaverissa”. 

Steve Jobs oli todellinen Innovaattori isolla I:llä!

Alla Jobsin kunniaksi video, jolla hän esittelee iPad:n puolitoista vuotta sitten:

Jotta ei menisi täysin vakavaksi, niin alla Microsoftin toimitusjohtajan Steve Ballmerin sisääntulo tyylillä. Nyt olen paljon luottavaisempi Nokian tekemään päätökseen aloittaa tiivis kumppanuus Microsoftin kanssa.

Tervetuloa Lama

Posted on

 Kauan odotettu ja paljon puhuttu lama on vihdoin kynnyksellä! Uutisointi on onnistunut luomaan tappiomielialan, joka alkaa tuottaa tulosta.

Syyskuun aikana talouden uhkakuvat ovat iskemässä myös reaalitalouteen. Pelkästään tänään isot pörssiyhtiöt ovat ilmoittaneet satojen ihmisten irtisanomisista.

Arvaukseni mukaan, kamelin selän katkaisee viimeistään ammattiliittojen ja työnantajien eripuraisuudesta johtuva lakkokierre.

Nyt, jos koskaan on teroitettava organisaatioissa koko henkilöstölle miten ja mistä sitä rahaa tulee! Jokaisen työntekijän työpanos tulee olla asetettuna tuotteen myymiseksi.

Palaan viikonloppuna aiheeseen siitä, miten kauppaa käydään yritysten välillä. Pohjustukseksi lue mitä ajattelen kaupankäynnistä loppukuluttajien kanssa. Toivon, että myyjät, markkinoijat ja yritysten johtajat voisivat löytää kirjoituksistani sen punaisen langan, joka auttaa tekemään parempaa bisnestä.

Mikäli tilauskirjasi alkavat ohentua, älä lannistu. Tee kaksin verroin töitä, lamassa on aina myös voittajia!