RSS-syöte

Aihearkisto: Elämä

Ekotehokas rakentaminen

Posted on

Mitä on ekotehokas rakentaminen? Eri aikoina se on varmaankin tarkoittanut eri asioita. Onko kysymys siitä miten saadaan kulutettua mahdollisimman vähän energiaa ja materiaaleja hinnalla millä hyvänsä vai halutaanko saavuttaa mieluisa ja terveellinen sisäilmasto mahdollisimman tehokkaasti?

Mikäli halutaan kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa sekä materiaaleja, voidaan asua luolissa ja pukeutua lampaantaljaan. Itse asiassa tämä ei ole vitsi. Luolassa käytetään hyväksi maanlämpöä ja lämpötila pysyy kesät talvet lähes vakiona. Tälläkin hetkellä arviolta 40 miljoonaa kiinalaista asuu erinäköisissä luola-asunnoissa.

Kuva 1. Luolia on erilaisia.

Entäs sitten ekorakentamisen mallimaassa, Saksassa? Siellä osattiin jo satoja vuosia sitten hyödyntää talvella ilmaislämpö ja käyttää energiaa mahdollisimman tehokkaasti, varsinkin Schwarzwaldin alueella. Alueelle tyypillisissä rakennuksissa asuivat niin ihmiset kuin karjakin. Tehokkuudesta kertoo se, että heinävarasto oli sijoitettu järkevästi niin, että heinää tuotiin jyrkiltä rinteiltä suoraan ylimpään kerrokseen. Heinävaraston alapuolella oli eläinkarsinat ja asuintilat, heinää pystyttiin helposti pudottamaan eläinten ravinnoksi ja se toimi myös yläpohjan lämmöneristeenä. Näin saatiin eläimistä kertyvä lämpö hyötykäyttöön (hajuhaitoista tuskin tarvitsee erikseen mainita).

Kuva 2. Tyypillinen eteläsaksalainen talo

No jaa, maassa maan tavalla ja aika aikansa kutakin. Eihän kukaan nykysuomalainen edes ajattelisikaan muuttavansa luolaan, kun unelmana on omakotitalo Nurmijärveltä ja vähintään kaksi autoa. Miten tähän on tultu?

Perinteinen suomalainen rakentaminen ja -ekotehokkuus

”Pullamössösuomalainen hemmottelee itseään korkealla sisälämpötilalla sen sijaan, että pukisi hiukan enemmän vaatetta päälleen”, toteaa arkkitehti Panu Kaila Talotohtori kirjassaan. Samaisessa kirjassa on lainaus satakuntalaisen Eric Inbergin väitöskirjasta vuodelta 1762. Väitöskirjassa neuvotaan, miten parannetaan asumismukavuutta ja säästetään polttopuita:

”Se jolla on niin heikko terweys, että hän woi huonosti wähimmästäkin kylmyydestä, woi, jos hänellä muutoin on waraa siihen, saada huoneet wielä lämpimämmiksi. Se tapahtuu siten, että kun hän on aikaisemmin mainitulla tawalla tarkoin warustanut lattiat täytteellä ja seinät sammalella, hän antaa tawalliseen tapaan laudoittaa kaikki seinät huoneessa sekä hywin paneloida katon. Sitten hän tarkoin liisteröi sekä katon, että seinät oikeaan aikaan kartuushi- tai muulla paperilla, joka istuu sileällä laudalla wielä tasaisemmin ja tiiviimmin kuin seinähirrellä; tällä tawoin woi ulossulkea melkein kaiken ilman. Jos haluaa, woi sen jälkeen maalarilla maalauttaa päälle mitä kauneimpana pitää”.

Herra Inberg tiesi mistä puhui, pohjoisilla leveysasteilla rakennuksen hyvä tiiviys on erittäin tärkeää niin terveiden rakenteiden, asumismukavuuden kuin energiatehokkuudenkin näkökulmasta. Tiiveys kuitenkin tuotti entisaikojen rakentajille päänvaivaa mm. siinä, että miten talon ilmanvaihto järjestetään. Kun talo falskasi useasta kohdasta, vaihtui ilma pakostakin. Mutta liian ”vuotava” talo soti rakennusten perimmäistä tarkoitusta vastaan, joka oli tarjota asujalleen suojaa kylmältä ja kostealta. Sata vuotta Inbergin jälkeen, vuonna 1862, antoi ruotsalainen lääkäri lausunnon asuntojen pahimmasta vihollisesta:

”Kylmyys ei ole asuntojemme pahin vihollinen täällä Pohjolassa, vaan veto. Kylmää vastaan voimme puolustautua lämpimällä kaakeliuunilla, mutta veto ajaa lämmön ulos sekä huoneesta että ruumiista. Tuki veto, niin olet tukkinut lähteen moniin pienempiin ja suurempiin vaivoihin, jotka usein voitaisiin hoitaa muutamilla potilaan huoneen seiniin naulatuilla pahviarkeilla”.

1800-luvun lopulla keskusteltiin Suomessa ja pohjolassa yleisesti siitä, mikä on sopivin ja terveellisin asumislämpötila. Ensimmäisessä ruotsiksi käännetyssä rakennuskalenterissa, saksalaisessa Uhlandin käsikirjassa vuodelta 1883 oli maininta; ”De Chaumontin kokeiden mukaan 17 astetta on edullisin huonelämpötila”. Tämä oli lämpötila, joka otettiin tavoitteeksi Helsingin 1888 avatussa Kirurgisessa sairaalassa, jossa käytettiin kostutuksella varustettua ilmalämmitystä, kertoo Kaila kirjassaan.

Suomalaisessa rakentamisessa on aina ajateltu ekotehokkuutta, kuten Etelä-saksan Schwarchwaldissa on Suomessakin ankarat olosuhteet, vuoria ei ole paljoakaan, mutta talvi on pitkä ja kylmä. Se pakottaa ihmiset toimimaan mahdollisimman taloudellisesti. Aikanaan tuskin ajateltiin globaaleita vaikutuksia, päinvastoin, pyrittiin minimoimaan oman työn määrä. Tämä johti luontaisesti taloudellisen rakentamisen suuntaan. Aikanaan perinnetiedon varassa rakentaneet ihmiset toimivat kuten nykyajan insinöörit. Kun miettii insinöörin tehtävää, niin se on optimoida hyöty. Pienimmällä mahdollisella panoksella (esim. puu) on saatava suurin mahdollinen hyöty (esim. lämpö). Insinööri on luonnostaan ekotehokas eläin.

Energiatehokas rakentaminen juuri tässä ja nyt

Energiatehokkaasta rakentamisesta määrätään Suomessa rakentamismääräyksillä, jotka juuri uudistuivat. Uusi uudistus lienee tulossa parin-kolmen vuoden sisällä mikäli, yhteisesti sovittuihin, lähes nollaenergiatasoon halutaan päästä 2021. Määräykset ovat hyvä asia, mutta nyt ei keskitytä niihin. Nyt ollaan kiinnostuneita siitä, mikä saa ihmiset ekotehokkaiksi.

Kysymys siis kuuluu mikä saa ihmiset ajattelemaan ja rakentamaan ekotehokkaasti nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Energiatehokkuuteen, tai sen puutteeseen, ei kukaan kuole juuri sillä hetkellä, vaan vaikutukset ovat usein yli ihmisiän kestäviä. Se mitä tapahtuu tänään, vaikuttaa ja kertaantuu vasta vuosien kuluttua. Ihmisluonteeseen kuuluu kyky unohtaa ja olla huomioimatta tulevaisuuden ikäviä tapahtumia, jos asia ei konkretisoidu, on sitä vaikea kuvitella. Tosin on hienoa, että ihminen ylipäätään (niin halutessaan) kykenee näitä asioita ajattelemaan. Paras vaikutin lienee siis se, miten asia vaikuttaa ihmiseen konkreettisesti tänään, juuri tässä ja nyt.

Kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin, pyrkivät muinaiset suomalaiset rakentamaan mahdollisimman ekotehokkaasti. Mikä tähän johti?

Jotta puuta kuluisi lämmitykseen mahdollisimman vähän, oli talojen oltava kunnolla rakennettu ja aikaansa nähden mahdollisimman tiiviitä. Näin emännälle ja isännälle jäi enemmän aikaa maanviljelyyn, metsästämiseen, lasten kasvattamiseen ja vaikkapa opiskeluun. Energiansäästöön johti siis niukkuus. Ei siten, ettei metsässä puuta olisi ollut, ei ollut vain resursseja niiden valjastamiseen. Oli pulaa varallisuudesta (ei renkiä) ja ajasta (oli tehtävä hyödyllisempää työtä kuin polttoaineen haku).

Sotien jälkeen oli kansakunta työnsä tehnyt, itsenäisyys säilyi ja kaupungistuminen alkoi. Ihmisille oli saatava uudet talot, kaupungit ja infrastruktuuri rakennettava uudestaan. Öljyä ja energiaa riitti kuin meressä vettä. Tämä aika oli hyvää ja tarpeellista, raskas teollisuus kehittyi maailmanhuipuksi. Energiansäästö palasi asialistalle 70-luvun öljykriisissä.

Nykyään ihmiset ovat valistuneempia (ainakin Suomessa) kuin koskaan, kuluttajat vaativat ympäristöystävällisiä tuotteita. Halutaan luonnonmukaisesti viljeltyä lähiruokaa ja valitaan mahdollisimman ympäristöystävällinen auto valtavan katumaasturin sijaan. Kaupungissa kuljetaan joukkoliikenteellä. Kuitenkin suurin osa maailman väestöstä vasta haaveilee länsimaisesta elintasosta, tämä tuo toteutuessaan väistämättä valtavan kuormituksen ympäristölle. Jotta ihmisrodulla on pieniäkään mahdollisuuksia selvitä, on kulutuksen oltava kestävällä tasolla. Energiasta on siis tehtävä niukkaa (mahdollisimman kallista). Tämä ohjaa luonnostaan parempiin teknisiin sovelluksiin energiatehokkuudessa. Näin saadaan sitä paitsi suurin mahdollinen hyöty ”vihreästä taloudesta” niille, jotka ovat olleet alusta asti vapaaehtoisena kehittämässä energia- ja ekologisestitehokkaita ratkaisuja.

Energiatehokkaan rakentamisen perspektiivi

Suomi on ollut yhtenä maana päättämässä siitä, mihin suuntaan EU:n rakentamiselle asetettuja energiatehokkuustavoitteita viedään. Lähitulevaisuudessa halutaan rakentaa lähes nollaenergiataloja, tekniikka niiden tekemiseen on olemassa jo nyt. Tarvitaan kuitenkin vielä yhteistyön hioutumista saumattomaksi niin suunnittelun, kuin rakentamisen osalta, jotta tavoitteeseen päästään.

Kuten Kööpenhaminan tai nyt Rion ilmastokokouksista voidaan päätellä, eivät globaalit päätökset energiatehokkuuden lisäämiseksi ole riittäviä. Ovatko EU:n tavoitteet tarpeeksi kunnianhimoisia? Entä mitä on glocalisaatio ja kuka on siinä avainasemassa kun kyse on energiatehokkuudesta.

Glocalisaatio (glocalization) muodostuu sanoista global (maailmanlaajuinen) ja local (paikallinen). Glocalisaatio siis tarkoittaa, että ajatellaan maailmanlaajuisesti, mutta toimitaan paikallisesti. Hieno esimerkki glocalisaatiosta on ERA 17-ohjelma (energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017). Siinä suurimpien kaupunkien johtajat ovat ottaneet selvän suunnannäyttäjän roolin, he aikovat saada kaupungit huomattavasti energiatehokkaammiksi kuin mitä EU:n tavoitteet edellyttävät. Kaupunginjohtajilla on enemmän valtaa kuin pääministerillä, kun puhutaan ympäristöasioista.

Tulevaisuudessa tullaan siis näkemään uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua kaukolämpöä, lähes nollaenergiakortteleita ja tiivistä kaupunkirakennetta. Kantakaupungin ulkopuolella ihmisistä tulee energiantuottajia, pelkän kulutuksen ohella. Katoille sijoitetaan aurinkopaneeleita ja -keräimiä, älykkäät sähköverkot pystyvät siirtämään sähköä mihin tahansa suuntaan ja ylimääräistä energiaa (talon energiantarpeeseen nähden) varastoidaan sekä kulutetaan sähköautoissa. Energiatehokkaassa rakentamisessa talotekniikan rooli tulee nousemaan entistä suuremmaksi. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sen käytöstä ja käyttöliittymistä sellaisia, että lapsikin osaa ja ymmärtää niitä käyttää.

Kuva 3.asiat on esitettävä selkeästi ja ymmärrettävästi, muuten viesti ei kiinnosta. Sama koskee talotekniikkaa.

Energiatehokas rakentaminen ei tarkoita siis sitä, että kulutetaan mahdollisimman vähän ja kärsitään huonosta asumismukavuudesta. Se tarkoittaa sitä, että asutaan terveellisesti, turvallisesti ja mukavasti kestävän kehityksen mukaisesti.

Mainokset

Kansalaispalkaksi 800 €/kk puhtaana käteen

Posted on
Kansalaispalkaksi 800 €/kk puhtaana käteen

Kansalaispalkka, perustulo, kansalaistulo tai yhteiskunnallinen osinko, sama asia. Olen tullut siihen tulokseen, että kansalaispalkan maksaminen jokaiselle 21 vuotta täyttäneelle Suomen kansalaiselle on järkevintä. 

Viime kesänä olimme ystävien kanssa mökkeilemässä kun puhe kääntyi illan mittaan työntekoon, sosiaaliturvaan ja yrittäjyyteen. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työnteko pitäisi tehdä kannattavammaksi kuin se nyt tietyissä tilanteissa on. Yksi meistä esitti ajatuksen perustulosta jokaiselle. Aluksi en nähnyt ajatuksessa suurtakaan ideaa, mutta nyt ajatusta kypsyteltyäni perustulojärjestelmä tuntuu fiksulta.

Mikä on oikea perustulon taso?

Lähtökohtana perustulossa on se, että mitään muita tukia (kuten asumis-, opinto, isä/äiti-, eläke-, tai sosiaalitukia) ei yhteiskunnassa jaeta. Tulon pitäisi olla kuitenkin tarpeeksi suuri, jotta eriarvoistumisen lisääntyminen saadaan yhteiskunnassa katkeamaan ja kuitenkin niin pieni, että se kannustaa työntekoon. Päädyin pohdiskeluissani summaan 800 Eur/kk (vuoden 2011 hintatasossa). Muita parametreja ovat kaikille 40%:n tulovero riippumatta tuloista sekä yleisen arvonlisäveron nosto 25%:iin.

Ikäraja tuen saannille olisi 21 vuotta, tämä kannustaisi nuorisoa opiskelemaan, kun ei heti peruskoulun jälkeen pääse perustulon piiriin. Tänä aikana kun nuori ei kuulu perustulon piiriin, saa hän normaalia opintotukea opiskeluistaan.

Alla pienehkö ja yksinkertaistettu laskelma miten perustulo suhteutuisi palkka-ansioihin. Alle 2000 euron tuloilla saa enemmän rahaa tililleen kuin kuukauden bruttopalkka on (ts. perustulo+nettoansio on yhteensä enemmän kuin bruttopalkka). Yli 2000 euron ylimenevästä tulosta aletaan maksaa ”valtiolle päin”. Pääpointti on kuitenkin se, että keskituloisten verotus keventyisi huomattavasti nykyisestä ja vähäinenkin työnteko olisi aina järkeää!

Kansalaispalkka ja tasavero -Excel harjoitus

 

Kun ansiotulot ovat tosi suuret, lähestyy veroprosentti 40:tä. Vuonna 2010 suurin tuloveroprosentti (43,4%) saavutettiin 8031 euron kuukausituloilla.

Entäs sitten yrittäjyys ja yritysten verotus?

Pääomavero tulisi pitää lähes nykyisellään, se pyöristettäisiin kuitenkin mukavaksi tasaluvuksi 30%, kuten vuonna 2012 on tarkoitus muutenkin. Pääomatulostahan on maksettu verot kun yrityksen tulosta (voittoa) on verotettu. Osakeyhtiö maksaa voitostaan veroa 26%, tätä ei pidä myöskään nostaa. Sen sijaan, yrittäjyyteen kannustamiseksi ja yritysten kehittämiseksi tulisi puolet yrityksen tuloksesta tehdä verottomiksi, mikäli ne jätettäisiin yrityksen investointeihin. Verottajalle toimitettaisiin investointisuunnitelma, jonka toteutusta seurattaisiin. Mikäli suunnitelmasta ei pidettäisi kiinni, voitaisiin verot periä jälkikäteen.

Pääomaveron korottaminen voi tuntua peruskansalaisesta äkkiseltään oikealta tavalta kerätä lisää veroja, mutta tälläinen ajattelu on liian lyhytnäköistä!

Mikäli pääomaverotusta kiristetään liikaa, tappaa se yrittäjyyden ja kuristaa mehut pihalle pienistä ja keskisuurista pääoman saajista. Lisäksi erittäin- ja riittävän varakkaat pääomatulojen saajat pystyvät täysin laillisesti pääsemään eroon pääomaverotuksesta, se tapahtuu perustamalla erikoissijoitusrahaston johonkin EU-maahan. Tälläisessa erikoissijoitus-ratkaisussa kulut ovat suuret ja järjestely on vaivaa aiheuttava, mutta mikäli pääomaverotus kiristyy tarpeeksi, saattaa tämänkaltaisesta ratkaisusta tulla liian houkuttelevaa.

Tärkeä huomio on se, että Suomen pääomaverotuksen ei tarvitse olla mitenkään hirveän halpa pääomatulojen saajille. Riittää, että se ei ole liian kallis!

Miten valtion talous kestää tämän?

Ensimmäinen probleemi on, miten veroja kertyisi uuden järjestelmän mukaan. Valtion 2012 budjetin tulopuoli on 52,4 miljardia euroa, tästä summasta 12,1 mrd:a koostuu tulo- ja varallisuusveroista. Hmmm katsotaanpas, tilastokeskuksen mukaan työssäkäyviä suomalaisia on 2,46 miljoonaa ja heidän keskitulonsa on arviolta vuonna 2010 noin 3050 Eur/kk. 

Yksinkertaistetaan tuloverojen laskentaa hieman ja katsotaan miten veroja kertyisi uudessa mallissa:

  • 3050 Eur/kk, jolloin kokonaisveroprosentiksi muodostuisi 14%
  • Verokertymä valtiolle kuukaudessa per henkilö: 427 euroa
  • Verokertymä kaikilta työssä käyviltä/kk: 1050 Milj. Eur = 1,05 mrd. euroa
  • Verokertymä per vuosi: 12,6 mrd. euroa

Elon laskuopin mukaan mitään ongelmaa ei veron kannossa syntyisi. Tuloverosta saatava määrä olisi suurin piirtein sama kuin nykyiselläkin mallilla. Tärkeää on myös huomata, että tämä ratkaisu saattaa jopa merkittävästi lisätä valtion verotuloja, koska useimmat työttömät, eläkeläiset yms. voisivat tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti, joka nykytilanteessa on lähes mahdotonta. Tulokuoppien takia nykyään kaikki työnteko ei ole kannattavaa. Lisäksi työhön lähtö vaatii työttömältä jumalattoman byrokratiasodan, jotta tukia ei menettäisi.

Toinen probleemi on, paljonko tämä kansalaispalkka-järjestelmä sitten maksaisi? Jos oletetaan, että perustuloa maksetaan kaikille 21 vuotta täyttäneille, niin paljonko tästä koituu kustannuksia? Suomalaisten keski-ikä on tilastokeskuksen mukaan noin 80 vuotta. Perustuloa maksetaan siis kansalaiselle keskimäärin 59 vuotta. Tämä tekee lyhyellä laskuopilla laskettuna 566400 euron laskun valtiolle, kun kyseessä on keskiverto ihminen. Kokonaiskustannuksia arvioitaessa Tilastokeskus kertoo meille, että alle 21-vuotiaita on pyöreästi 1,3 miljoonaa ja 21-100 vuotta täyttäneitä on neljä miljoonaa.

Kuukaudessa valtion kustannukset olisivat siis:

  • 800 Eur (perustulo) x 4 000 000 hlöä = 3270 Milj. eur = 3,3 Miljardia euroa kuukaudessa
  • Vuodessa tämä tekisi: 39,6 mrd. euroa kuluja 

Valtiovarainministeriön julkaisussa ”Budjettikatsaus 2012” on esitetty piirakka, jossa on jaoteltu mihin veroeuroja käytettiin vuonna 2009.

Jaottelusta nähdään, että sosiaali-, eläke yms. maksuihin on kulunut 40,9% kaikista julkisyhteisöjen menoista, se tekee siis 39,3 mrd.euroa.

Ja kappas! Joko olen tosi hyvä vääristelemään lukuja tai sitten tässä asiassa voisi olla järkeä! Kulutkin näyttäisivät noudattavan rahamäärällisesti nykyistä mallia!

Voi olla, että olen liikaa oikonut ja yksinkertaistanut laskujani, mutta kun katsoo nykyistä taloustilannetta maailmalla, eipä muutkaan asiantuntijat nyt niin hienosti ole pärjänneet.

Kannatan myös kaikessa toiminnassa ”Keep it simple”-periaatetta. Julkisen sektorin toimintaa voitaisiin supistaa rajusti ja siellä nykyisin toimivat asiantuntijat kyettäisiin sijoittamaan kansantuloa tuottavaan työhön. Käytännössä tätä järjestelmää voisi hoitaa noin 100 henkilön virasto. KELA, sossu ja eläke yms. virastot, yhteisöt ja yritykset voitaisiin lopettaa turhina. Ajatelkaa mikä säästö!

Mikä vaikutus tällä olisi köyhän arkeen?

Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvoinen elämä! Suomessa se tarkoittaa tarpeeksi laadukasta elämää, harvoin täällä kukaan nälkään kuolee. Nykymeiningillä ihmisten eriarvoistuminen kasvaa ja yhä useampi putoaa yhteiskunnan kelkasta. Koulutus- ja työelämä vaatii osalle ihmisistä liian suuria ponnisteluja ja heidän on helpompi antaa periksi. Nykyäänhän jo tarhoissakin on ”kehityskeskustelut”, joissa kerrotaan ja mitataan miten oma kultamussukka on pärjännyt kun verrataan ikätovereihin.

Sossuun ja kelaan saa täytellä lippuja ja lappuja, byrokratia on ankaraa. Tämän olen kokenut opiskelijana ja kun haimme äitiys- ja isyyspäivärahoja. Tämänkin ajan voisi kansalainen käyttää tehokkaammin. Sitä paitsi avustukset ovat tällä hetkellä liian hyvät, työ ei kannata. Nykytilanteessa syntyy tulokuoppia, jolloin töihin meno saattaa tarkoittaa kokonaistulojen pienenemistä kun osa tuista jää pois.

Valtionvarainministeriön talousarviossa on esitetty työttömän peruspäivärahaksi 653,41 Eur/kk 1.1.2012 alkaen. Tästä maksetaan toki verot mutta tähän päälle on mahdollista saada mm. asumistukea. Asumistuen laskenta onkin oma hommansa, KELA:n sivuilla ilmoitetaan, että asumistukea on mahdollista saada 80% kohtuullisista asumiskuluista. KELA:n sivuilta löytyi laskuri asumistukeen, johon heittelin tulot alakanttiin ja vuokran yläkanttiin. Sain asumistuen määräksi 316,14 Eur/kk. Oletetaan, että koehenkilömme saa lisäksi työmarkkina- ja koulutustukia 100 Eur/kk. Kokonaissumma nousee täten 1069,55 euroon kuukaudessa. Tästä summasta kun vähennetään verot, jotka v.2011 veroprosenttilaskurin mukaan ovat 11,8% saadaan käteen jääväksi summaksi 943 Eur/kk.

Kärsijöinä perustulo-mallissa olisivat rikkaat eläkeläiset

Kuulostaa poliittiselta mahdottomuudelta, mutta mutta. Rikkaiden eläkeläisten (eläkeläiset, joilla on suuri eläke) eläke leikkautuisi automaattisesti 800 euroon. On tärkeää muistaa kuitenkin, että ennen suuria ikäluokkia eläköityneet ovat, vähäisten tulojensa takia, usein takuueläkkeen piirissä. Vuonna 2012 takuueläke tulee olemaan 714,65 Eur/kk miinus verot. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikkein köyhimpien eläkeläisten tulot nousisivat hurjasti!

Suurille ikäluokille tämä ei välttämättä olisi niin mukava uudistus, mutta he ovat kuitenkin usein keränneet merkittävän omaisuuden muodossa jos toisessa työelämänsä aikan. Suurien ikäluokkien eläkkeiden ”menetystä” voitaisiin kompensoida Kikka Kolmosella!

Kikka Kolmonen – Miten takaamme eläkkeet suurille ikäluokille?

Nykyisessä työeläkejärjestelmässä on erikoinen piirre, jossa työeläkeyhtiöt maksavat satoja miljoonia (* vakuutusyhtiöille palkkionpalautuksina myyntityöstä. Miksi lakisääteistä eläkettä tarvitsee myydä tai miksi meidän tulevaisuuden eläkkeensaajien (nykyjärjestelmän mukaan) pitäisi siitä ilosta maksaa?

*) Tämän luvun varmistaminen olisi vaatinut huomattavaa perehtymistä työeläkeyhtiöiden tilinpäätöksiin. Luku on valistunut arvaus, joka on johdettu muutaman työeläkeyhtiön tilinpäätöksestä. Tätä lukua ei tietenkään julkisesti ikinä mainosteta missään, päinvastoin.

Suurimman osan eläkkeistä maksavat yritykset ja pienemmän osan palkansaajat. Järjestelmä pitäisi virittää siten, että työeläkelaitokset lopetettaisiin ja ”perustulo-virasto” hoitaisi rahavirrat oikeassa suhteessa kansalaisille. Mikäli nykyinen eläkejärjestelmä lopetettaisiin, voitaisiin tällä rahasummalla kompensoida suurien ikäluokkien kansalaispalkkaa (eläkettä) suuremmaksi. Kun ylimenoaika on kulunut umpeen saavat kaikki perustulona saman 800 €/kk.

Mitä tästä hyötyisimme?

Mielestäni suurin hyöty on se, että kaikki työnteko tulee kannattavaksi. Teki töitä sitten 10 tai 50 tuntia kuukaudessa ja oli palkka mikä tahansa. Työmarkkinat ovat silppuistuneet siten, että maisteritkin tekevät pätkätöitä tai useampaa duunia samanaikaisesti. Tämä ei ole ollut haluttu suunta, mutta tähän on kuitenkin tultu.

Ihmisen perustarve on tehdä jotain, useimmille tämä tarkoittaa halua tehdä töitä ja kun kaikki työnteko tuo suoraan lisää rahaa perustulomallissa, on työnteko entistä houkuttelevampaa.

Työn tekeminen tulee entistä joustavammaksi. Eläkeikää ei enää ole, saat 800 euroa 21-vuotiaasta aina kuolemaan saakka.

Järjestelmä olisi läpinäkyvä ja reilu kaikille. Ketään ei jätettäisi pulaan ja ahkeruudesta palkittaisiin!

Perustulomallia on esitetty eri aikoina enemmän tai vähemmän tosissaan niin poliitikkojen, kuin taloustieteilijöidenkin toimesta. Idea on ollut silloin tällöin lähellä onnistua tietyissä maailman kolkissa, mutta ikinä mallia ei ole täysimittaisesti otettu käyttöön. Nämä kokeilut ovat usein jättäneet tuloloukkuja, kun kaikki eivät ole olleet oikeutettuja perustuloon tai verotus on ollut progressiivista.

Bubbling under

Posted on

Insinööri Kuusisen keittiössä kattilat sihisee ja kihisee! Ja nyt ei puhuta mistään riisinkeittimistä, vaan kyseessä on kunnon painekattilat. Pysyykö kansi päällä vai lentääkö se pois? Raotetaan kantta ja käännetään levyä hetkeksi pienemmälle…

Ai-jai, kylläpä tuoksuu jo herkulliselta!  

… Katsotaanpas mistä aineista näitä soppia oikein keitellään?

 1. Kvartaalitalous ja pikavoitot VS. perheyritykset ja Superyritysvastuu

Ohjaako kvartaalitalous vain pikavoittojen tavoitteluun? Entä miten pikavoittojen tavoittelu sopii yritysetiikkaan ja -vastuuseen? Ovatko mellakat Kreikassa, Wall Streetilla ja Englannissa seurausta kapitalismin epäonnistumisesta?

Nalle Wahlroosin ja Milton Friedmanin (kansantaloustieteilijä ja nobelisti 1976) mielestä yrityksen ainoa yhteiskunnallinen tehtävä on tuottaa voittoa. Onko tämä neljäkymmentä vuotta sitten esitetty ajatus vielä kurantti?

Miksi perheyritykset ovat niin menestyviä? Olen törmännyt viimeaikoina Supervastuullisiin perheyrityksiin ja ne ansaitsevat oman huomionsa. Arvostettiinko entisaikojen patruunoita niin paljon, koska he pitivät työntekijöistä isällistä huolta? Pystyykö kasvoton institutionaalinen sijoittajasyndikaatti samaan?

2. Onko se lama vai taantuma

Kreikkaa tuskin saadaan enää pelastettua. Jonkinlainen järjestely Kreikan velkojen suhteen  tulee eteen joko vielä tämän vuoden puolella, tai viimeistään 2012 talvella. Mikäli järjestely hoidetaan ennemmin kuin myöhemmin ja vahvalla otteella, on mahdollista, että markkinat taantuvat vain hetkeksi laskukierteeseen.  Jos taasen asiaan ei tartuta ja Kreikan tekohengittäminen jatkuu, on vuonna 2012 edessä lama.

3. Milloin kullan hinta ylittää 2000 euroa troy-unssilta

Mitä pahempi pankkikriisistä muodostuu ja mitä pidempään Kreikan tilanteen annetaan kehittyä, sitä enemmän sijoittajat hakevat rahoilleen turvaa. Tämä takaa kullalla ja myös muille raaka-aineille melkoisen hinnan nousun. Mikäli rahoitussektori menee kunnolla sekaisin, veikkaan kullan hinnan nousevan 2000 euroon keväällä 2012. Tällä hetkellä (10.10.2011) kullan hinta on 1228 €/Troy-unssi.

4. Uusi sukupolvi ja ympäristötietoisuus

Kolmikymppiset ja nuoret yleensäkin ovat erittäin ympäristötietoisia. Miten se vaikuttaa heidän päätöksiinsä kuluttajina? Onko ”jo niin 2007-lukulaista” ajaa citymaasturilla, kun tarjolla on hybridejä? Ostetaanko luomua vaikka se on kalliimpaa? Miten asuntojen energiankulutukseen pitäisi suhtautua?

5. ”Freeman 4”: Frimanin ja Uuden fantasian levyprojekti

Uusi fantasia ja Friman julkaisivat jokin aika sitten upean singlen ”Liian myöhään”. Viime viikolla uunista pukkasi ulos pitkäsoitto nimeltä Freeman 4, ajattelin ostaa.

Näistä aineista saadaan monen ruokalajin illallinen! Nyt kun ainesosat ovat selvillä, antaa patojen porista vielä vähän aikaa ja antaa aiheiden tekeentyä. Kohta kutsutaan syömään, Bon Apetit!

 

Steve Jobs oli mahtava keksijä

Posted on

Steve Jobsin kuolema oli ikävä, mutta odotettu uutinen.

Sana innovaatio ei hirveästi enää miellytä minua, sillä se on kokenut täydellisen inflaation. Tuntuu, että lähes kaikkea innovoidaan tai joku on varsinainen innovaattori. Parhaassa tapauksessa pomo saattaa tokaista: ”sinä se olit sitten niin innovatiivinen viime palaverissa”. 

Steve Jobs oli todellinen Innovaattori isolla I:llä!

Alla Jobsin kunniaksi video, jolla hän esittelee iPad:n puolitoista vuotta sitten:

Jotta ei menisi täysin vakavaksi, niin alla Microsoftin toimitusjohtajan Steve Ballmerin sisääntulo tyylillä. Nyt olen paljon luottavaisempi Nokian tekemään päätökseen aloittaa tiivis kumppanuus Microsoftin kanssa.

Oppitunti johtajuudesta

Posted on

Huonoista johtajista ei kahvipöytäkeskusteluissa ole puutetta! Ani harvoin kuulee kommentin, jossa kehutaan omaa pomoaan. Vain historiasta tuntuu löytyvän suurmiehiä, jotka täyttävät hyvän johtajan tunnusmerkit.  Nykyjohtajista suureen kunnioitukseen tuntuu pääsevän vain Koneen Matti Alahuhta.

 

Kuka on sitten hyvä johtaja?

Eri aikakausina on vallalla erilainen käsitys siitä, millainen on hyvä johtaja. Johtamiseen on oppaita jos jonkinlaisia ja Suomessakin on sanottu olevan yksi maailman paras ”ilmainen” johtamiskoulu, tietenkin Suomen armeijan RUK. Nykyoppaat ja menneiden vuosikymmenten RUK-johtajuus ovat jokseenkin toistensa vastakohtia. 

Kehittyneissä demokratioissa kuten pohjoismaissa on viime vuosikymmenet vannottu ymmärtävän henkilöstöjohtajan nimeen. Rajan toisella puolella Venäjällä tarvitaan maskuliinisempaa otetta ja vahvaa muutosjohtajuutta, vai mitä sanotte Putinille rakennetusta miehisestä julkisuuskuvasta?

Esimerkiksi erittäin syvät lamat tai muut suuret epävarmuuksien ajat auttavat autoritäärisiä johtajia nousemaan valtaan. Kun menee huonosti, tarvitaan tukevia valtarakenteita, joihin voi luottaa. Hitlerkin nousi valtaan 1930-luvun suuren laman jälkeen. Oma pelkoni on, että seuraava vahva muutosjohtaja saattaa nuosta Suomessakin lähitulevaisuudessa valtaan, jos perinteinen pohjoismainen demokratia tuntuu kansan mielestä liian lepsulta. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköinen tulevaisuudenkuva.

Johtajan tulee kunnioittaa sitä muotoa johtajuudesta, mikä toimii missäkin kulttuurissa.

Yksi asia on kuitenkin varmaa, jos johtaja esittää toimintaan muutosta, tulee tämä ehdotus poikkeuksetta kohtaamaan vastustusta!

 

Ensimmäinen seuraaja!

Mitä koulutetumpaa porukka on, tai mitä suurempi osa organisaation työntekijöistä on asiantuntijoita, sitä vaikeampaa on käskyttää muutosta. Nyt tulee jutun punainen lanka: Johtajan tulee varmistaa muutostilanteessa, että ainakin yksi avainasemassa oleva työntekijä hyväksyy ja seuraa muutosta! Tämä ensimmäinen seuraaja on koko prosessissa kaikkein tärkein.

Eräs tapa toimia tilanteessa, jossa tarvitaan ensimmäistä seuraajaa:

Uutta ajatusta esittäessään johtajan täytyy uskaltaa seistä joukkojen edessä ja näyttää typerältä. Typeryys muuttuu järkeväksi siinä vaiheessa kun liikkeen taakse on saatu tarpeeksi suuri joukko. Ensimmäinen seuraaja lähtee ajamaan uutta ideaa ja ottaa sen omakseen, jolloin johtaja kohtelee ensimmäistä seuraajaa tasavertaisena. Varsinainen liike ja hyväksyntä tapahtuu, kun toinen seuraaja liittyy joukkoon (kolme on jo joukko).

Tämä ajatussarja ei ole omani, mutta olen valmis olemaan sen ensimmäinen seuraaja! Alla olevalla videolla idean isä Derek Sivers kertoo ensimmäisestä seuraajasta:

Global speed

Posted on

Teknologian kehitysnopeus on ihmeellistä! Jopa vanhoillinen LVIS-ala on kehittynyt hurjaa vauhtia, on kaukoluettavat vesimittarit, lämpöpumput, vettä säästävät vesikalusteet sekä ilmastointi lämmön talteenotolla ja jos jonkinlaista hermokeskusta. Järjestelmät pelaavat yhteen tietotekniikan ansiosta. Esimerkiksi sähkökeskusten koko on vuosikymmenten aikana suorastaan räjähtänyt kasvuun. Jos mietin ensimmäistä omaa kämppääni, joka oli rakennettu 1960, oli asunnon sähkökeskuksessa huimat kaksi sulaketta, toinen oli valoille ja toinen pistorasioille!

Tietokonemaailmassa se kehitys vasta nopeaa on ollutkin. Muistan kuin eilisen päivän uutisen Mikrobitistä, jossa kerrottiin miten kopiokoneen kokoinen neljän gigatavun muisti on uusinta uutta. Nykyään moninkertainen tietomäärä mahtuu minimaaliseen USB-muistiin.                                Kehityksen kärkeä vuodelta 1990!

Tulevaisuudessa vauhti tuskin hidastuu, päinvastoin. Löysin aikanaan mielenkiintoisen videon netistä, jossa Microsoft maalailee tulevaisuuden kuvia vuodelle 2019. Nyt kun matkapuhelin markkinoita jaetaan uudelleen, on video taas aavistuksen verran mielenkiintoisempi.

Stadi vuonna 2030

Posted on

”Mut en mä ollu skagi, vaikka olinkin mä snadi. Minut Röbassa ja Herulissa tsennattiin. Minä delareita trokasin ja skroduja tsögasin, ja traisasin niitä Barkkikseen.”

Ote Stadin Arskan laulusta (Sanat: Arvo Turtiainen)

On monia stadeja, mutta vaan yksi Stadi.

Kaupunki kehittyy hurjaa vauhtia. Kun olin yläasteella louhittiin metroa koulumme alapuolelle Puotilassa. Kun aloitin lukion ei metro vielä kulkenut Vuosaareen asti. Herttoniemenrantaa ei ollut olemassakaan, nykyisen asuintalomme paikalla oli margariinitehdas. Vuonna 2030 on Stadissa monta uutta asuinaluetta, valitse omasi!