RSS-syöte

Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2011

Puhetta ja mielipiteitä

Posted on

Uusi asuntoministerimme Krista Kiuru (sd) kertoo Taloussanomien artikkelissa, että tulevaisuudessa Suomeen rakennetaan ekotaloja kepin ja porkkanan avulla. Se mitä kepit ja porkkanat ovat, ei kirjoituksesta varsinaisesti selviä. Arvaan, että keppinä toimivat kiristyvät määräykset, mutta porkkanat jäävät pimentoon. Artikkeli sinänsä on tynkä ja ei tuo mitään uutta auringon alle, paitsi sen, että sanat tulevat uuden asuntoministerin suusta.

Mielenkiintoisin anti on artikkelista syntynyt keskustelu. Keskustelussa Kiurua syytetään mm. ekofasistiksi ja tuskaillaan miten kaikki muuttuu huonoksi tulevaisuudessa. Peruspessimistit näkevät yleensä pelkät kepit, jotka tässä tapauksessa ovat kiristyvät rakentamismääräyskokoelmat, vaikka tarjolla olisi porkkanoitakin. Ikäväkseni kirjoituksesta ei löytynyt porkkanoita, joten ei ole mahdollista nähdä asiaa positiivisessa valossa ensinnäkään.

Mielipiteissä ei taida olla ainuttakaan kommenttia, jossa kirjoittaja tukee Kiurun esitystä, enkä tätä kyllä ihmettele.

Suurin syy vastustaviin kommentteihin johtuu pelosta, jota tiedon puute ruokkii.

Normaalijamppa (toki myös rakennusalan ammattilaisetkin) pelkää rakentamisen surkeaa laatua ja kalliita ratkaisuja, onhan niistä toitotettu jo monta vuotta, ja sitten vielä se EU. ”Viherpiipertäjän” arvonimen saaneen Kiurun niskaan puetaan syntipukin viittaa, hyvä puoli kommenteissa on se, että kerrankin kritiikin kohde henkilöityy ja päästään purkamaan tuntoja.

Aihe on herkkä ja sitä pitäisi lähestyä yksinkertaistetun positiivisesti.

Miksi kirjoituksessa ei puhuta porkkanoista ollenkaan, mitähän kummia ne voisivat olla? Verohelpotuksia kenties, tai rahallista tukea energiaremontteihin? Rakentamismääräykset varmasti tiukentuvat, mutta sekin on loppujen lopuksi vain positiivinen asia!

Kehottaisin ministeri Kiurua osallistumaan pikaisesti esiintymis-, myynti- ja markkinointikurssille, jotta näin herkkä ja tunteita herättävä asia voidaan esittää oikeassa valossa. Ympäristöministeriöstä löytyy vankkaa asiantuntemusta faktoihin, ne pitäisi vain esittää oikealla tavalla.

Mainokset

Kaupankäynnistä

Posted on

Hmm, kaupankäynti, mitenköhän tuota sitten oikein??

No yritetään netistä…

…Hakusana: Kaupankäynti

———————————————————————————————————————————

WikiKuusinen:

Kaupankäynnin perusajatuksena on se, että kaikki osapuolet, joita kaupankäynti koskee, hyötyvät siitä. Hyöty voidaan ajatella muuksikin kuin rahaksi; vaikkapa helpommaksi elämäksi, statusarvoksi, lisäajaksi. Edellä mainitut muut arvot, kaupasta saatavat hyödyt, ovat vaikeasti mitattavissa. Ainoa järkevä ja konkreettisesti käsitettävä mittayksikkö kaupan hyödyistä on raha.

Raha toimii erinomaisena mittarina varsinkin B2B-kaupankaynnissä, sillä teoriassa ammattiostajan /-myyjän tehtävä on maksimoida yrityksen tulosta ja näin ollen ansaita tai säästää rahaa.

B2C (kuluttajakaupassa) ostajan motivaatiot voivat olla monisyisemmät ja joskus kuluttajan tarkoituksena voi jopa olla kuluttaa rahat mahdollisimman epäloogisesti statusarvon saavuttamiseksi.

———————————————————————————————————————————

Case1: B2B

Usein harhaanjohtavasti luullaan, että tuotteen hinta on ainoa tapa säästää tai tienata rahaa yritykselle.  Tällöin kaupankäynnin tehokkuutta mittaavat mittarit on asetettu väärin. Hankintahinta ei ole tehokkaan kaupankäynnin mittari, tehokas mittari on raha.

Oletetaan, että myyntiedustaja Ryynäsen tarjoama tuote (tai palvelu) säästää asiakasyrityksen yhden työntekijän aikaa päivässä 30 minuuttia. Aikaa voidaan mitata rahassa, yleisemmin puhutaan tuottavuuden parantumisesta. Asiakasyrityksen työntekijän tuottavuus nousee eli hän pystyy valmistamaan tai myymään yrityksensä tuotetta enemmän, koska tehokkaamman järjestelmän ansiosta hänellä on 30 min ”enemmän aikaa” per päivä. Myyntimies Ryynäsen tarjoaman ratkaisun kustannus vuodessa on miljoona euroa. Yritys tuottaa uudella tuotteella enemmän katetta kaksi miljoonaa euroa per vuosi. Kun Ryynäsen lasku maksetaan jää yrityksen kassaan ensimmäisenä vuonna miljoona euroa enemmän kuin ennen Ryynäsen ihmevekotinta.

Kyse ei ole siis hinnasta vaan rahasta!

Pelkän hankintahinnan käyttö mittarina on itsepetosta ja tietynlaista vastuunpakoilua. Jos ostaja hankkii halvimman tuotteen, joka näennäisesti täyttää kriteerit, mutta pitkässä juoksussa siitä ei ole mitään hyötyä nykytilanteeseen verrattuna (tai pahimmassa tilanteessa tilanne huononee), on johto asettanut tavoitteet ja mittarit väärin. Tavoitteet pitää olla selkeitä ja mitata tarpeeksi laajalla skaalalla sekä aikavälillä. Suosittelen tutkimaan tavoitteiden asettelua mm. seuraavista lähtökohdista (lisäksi tämä toimii muistilistana myyjälle siitä mitä B2B ostaja tarvitsee omalle organisaatiolleen):

  • Tuotteiden (palveluiden) aiheuttamat käyttökustannukset (mielellään säästöt)
  • Tuotteiden jälleenmyynnistä saatava kate
  • Tuotteiden jälleenmyynnin helppous (tai vastaavasti onko liian vaikea myydä)
  • Palveluiden käytön helppous (esim. tietokone-ohjelmat)
  • Asiantuntijatyön tekijöille rahallinen arvo on usein lisäajan hankkimista  
  • Tuotteen mukana tulevan palvelun taso
  • Mikä on käyttäjien tarvitsema ”tekninen taso” (onko järkeä hankkia mörssärin kokoista monitoimikonetta, jolla voisi nitoa kirjoja, jos sitä käytetään yksinkertaiseen tulostamiseen ja skannaamiseen)

Case2: B2C

Ostajan motivaatiot eivät aina ole, ainakaan insinöörin mielestä, loogisia. Sen takia asiaa kannattaa ajatella laajemmin kuin järjellä. Mikä saa kuluttajan tuntemaan itsensä kaupantekijänä onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi? Mietitään aihetta esimerkin kautta.

Seurue venäläisiä bisnesmiehiä oli matkalla New Yorkissa. Se vähäinen vapaa-aika, joka heillä oli meni shoppailuun. Eräs seurueen jäsenistä tuli ylpeänä esittelemään ostostaan kahvilan pöytään.

”Ostin aivan mielettömän hienon solmion ja maksoin siitä 300 dollaria”, mies sanoi.

”Hullu”, hänen toverinsa vastasi ja jatkoi: ”vastapäisestä kaupasta olisit saanut sen 600 dollarilla.”

 

Kun kuluttaja on kyseessä, hinta on kaikki kaikessa! Halpa tai kallis, tärkeintä että kuluttaja tuntee tekevänsä hyvät kaupat!

Energiatehokkuusajattelun filosofia

Posted on

Rakentamisen määräyksiä kiristettiin vasta äskettäin ja ensi vuoden heinäkuussa uusitaan koko joukko rakentamismääräyskokoelman osia entistä vaativimmiksi, kun mittarina on energian tehokas käyttö. Mikä on perimmäinen ajatus ja filosofia koko idean takana? Miksi energiatehokkuudelle pitäisi tehdä yhtään mitään? Ehkä olisi syytä avata asiaa hieman.

———————————————————————————————————————————-

Lyhyt kertaus siitä, mitä on tulossa
Kuten mainitsin, että rakentamismääräykset tulevat uudistumaan vuoden 2012 heinäkuussa. Uudistuminen tarkoittaa sitä, että energian käyttöä pyritään tehostamaan verrattuna nykyisiin määräyksiin. Niitä rakentamismääräysten osia, jotka nyt jätetään ennalleen, kiristetään piakkoin lisää. Katso blogikirjoitukseni ”kohti nollaenergiataloja”, jossa kerroin, että viimeinen takaraja todella tiukoille rakentamisen energiatehokkuusmääräyksille on 31.12.2020.

Nykyiset rakentamismääräykset koskevat vain uudisrakentamista. Mutta ei hätää, tälläkin hetkellä sorvataan pikaisesti uutta rakentamismääräyskokoelmaa, joka ottaa kantaa myös olemassa olevan kiinteistömassan energiatehokkuuteen. Tulevaisuudessa kun remontteja suunnitellaan ja toteutetaan, on ne tehtävä energiatehokkaasti.

Miksi näin tehdään? Eikö herranjestas vähempikin riittäisi?

———————————————————————————————————————————-

Maapallo ei tulevaisuudessa, jos nytkään, kestä ihmisten energian kulutusta. Uusiutumattomat energialähteet käytetään loppuun ja uusiutuvista ei ole, ainakaan vielä, korvaaviksi.

———————————————————————————————————————————-

Iso muutos
David JC MacKayn mielenkiitoisessa teoksessa ”Without the hot air” käsitellään taidokkaasti ja kriittisesti erilaisten energiamuotojen mielekkyyttä, mikä on oikeasti järkevä tapa tuottaa energiaa ja elättää ihmispopulaatiota. MacKayn mukaan juuri mistään muusta asiasta, kuin siitä mitä pitäisi energiantuotannon suhteen tehdä, ei viisaat ja hyvin koulutetut ihmiset ole niin paljon erimieltä. Onko ydinvoima oikea ratkaisu vai kenties tuulivoima. Kirjassaan hän tutkii asiaa faktoina numeroiden kautta, mottona on ”enemmän numeroita, vähemmän adjektiiveja”.

MacKay puhuu isosta muutoksesta.
mm. energian tarpeesta hän toteaa seuraavaa,

Energian tarvetta voidaan pienentää kolmella tavalla:
• Vähennetään ihmismäärää

• Muutetaan tapaa jolla elämme

• Pidetään nykyinen elämäntyylimme mutta vähennetään energiantarvetta tehokkuuden ja teknologian avulla

Jottain tarttis vissiinkin tehdä…

Eli siis jos emme tee mitään, niin hukka meidät perii!

———————————————————————————————————————————-

Meillä ja muualla
Kriittiset kommentoijat toteavat usein, että se mitä piskuinen Suomi tai vaikkapa koko Eurooppa tekee, ei ole mitään merkitystä kokonaiskuvassa kun otetaan huomioon Kiina ja Intia.

Ehkä näin,
mutta jos kukaan ei tee mitään ja vanha meno jatkuu, niin silloin meidät yllätetään housut kintuissa. Eurooppa ja Suomi voivat näyttää esimerkkiä muulle maailmalla.

Toisaalta, jenkkiläisen tutkimusyhtiö Gallupin tekemä tutkimus Intiasta on mahdollista nähdä positiivisessa valossa. 45% intialaisista aikuisista asettaa ympäristönsuojelemisen tärkeämmäksi kuin talouskasvun.

Kiina investoi tuulivoimaan mielettömiä summia. Volvo myytiin Kiinaan, tämän kaupan mukana siirtyi valtava määrä autoteollisuuden vihreää teknologiaa. Entisillä kehitysmailla on nykyään valtavasti potentiaalia, rahaa ja ihmisiä. Mikäli haluamme pysyä ajan hermolla voisimme ottaa onkeen YK:n pääsihteerin Ban Ki Moonin kehotuksesta, ”valtioiden kannattaa satsata vihreään talouteen ja vihreän kasvun luomiseen”. Se on niin kannattava investointi kuin olla ja voi.

———————————————————————————————————————————-

Jotta maapallo selviäisi tulevaisuudessa ihmisten kanssa, tulee maiden hallitusten antaa ihmisille keppiä ja porkkanaa. Rakentamisen energiatehokkuusvaatimukset ovat yksi, mutta tärkeä, osa politiikkaa, jolla energiankulutus ja tuhlaileva käyttö saadaan kuriin. Positiivisena puolena voidaan nähdä se, että asumiskulut alentuvat ja ehkä joskus talonomistaja voi syöttää ylimääräistä energiaa valtakunnan verkkoon sekä saada siitäkin korvauksen.