RSS-syöte

Microsoft and Steve Ballmer

Posted on

Steve Ballmer is about to retire in near future. That’s a bit of shame, because he was one heck of a salesman.

OK, he might have been a little stubborn from time to time and he was a star of his time, but still he made a fortune with Bill Gates and helped to make a world a better place live.

Video is funny and blurry, but still Steve’s the man!

Mainokset

Mitä järkeä on sähköautoissa?

Posted on

EU:n direktiiviehdotuksen mukaan Euroopan Unionin talousalueella tulee olla vuoteen 2020 mennessä seitsemän miljoonaa sähköauton latauspaikkaa (lataustolppaa). Suomen osuus näistä tolpista on 70 000 kappaletta, joista 7 000 tulee olla julkisia. Onko EU menettänyt järkensä lopullisesti? Ymmärtävätkö he ollenkaan mitä he tekevät?

Jokaisen EU:n päätöksen järkevyydestä en mene takuuseen mutta sähköautoilua tukevat esitykset, ohjeet ja direktiivit ovat askel oikeaan suuntaan!

Itse aloitin sähköautoilun Toyota Priuksella vuonna 2008. Priuksessa oli sekä bensa- että sähkömoottori, tästä nimi hybridiauto. Auto oli suorastaan kammottava ajaa, varsinkin jos nopeus nousi yli 80 km/h. Kävin jokunen aika koeajamassa uutta mallia Priuksesta ja tuntuma oli jo paljon parempi.

Tällä hetkellä odottelen ensimmäistä nelivetoista plug-in-hybridia. Auto on Mitsubishi Outlander PHEV. Auton kulutus 100 kilometrillä on vaatimattomat 1,9 litraa ja hiilidioksidipäästöt ovat 44 grammaa. Kiitos työnantajani edistyksellisin leasing-autopolitiikan tällaisen auton hankkiminen on nyt mahdollista. Työnantajani tukee ekotehokkaita menopelejä ja erityistuen saavat sähköautot sekä ladattavat hybridiautot.

Mutta palataan takaisin siihen, miksi sähköautoilu on suositeltavaa.

Mitsubishin tekemässä tutkimuksessa on vertailtu eri voimanlähteiden energiatehokkuutta. Tutkimuksessa on laskettu bensa-, diesel- ja sähköautojen hyötysuhteita niin jalostusketjusta kuin autoistakin.

Ensimmäisenä käsitteenä on ”well to tank”-hyötysuhde. Se tarkoittaa hyötysuhdetta, jossa öljy pumpataan maasta, jalostetaan polttoaineeksi ja toimitetaan valmiina polttoaineena bensapumpun kautta auton tankkiin. Bensa-autolle well to tank-hyötysuhde on todella hyvä 82 %. Diesel-auton ”well to tank”-hyötysuhde on vieläkin parempi, uskomattomat 89 %. Sähköautolle tilanne on haasteellisempi. Raakaöljystä pitää ensin jalostaa sopivaa polttoöljyä ja sitten polttaa se sähkölaitoksen kattilassa. Kattilajärjestelmässä kiertävä vesi kuumenee, varaa energiaa ja pyörittää turbiinia joka tuottaa sähköä. Tässä prosessissa on heikko hyötysuhde. Sitten sähkö pitää siirtää tankkiin. Sähkön jakelu saadaan nykytekniikalla lähes häviöttömäksi mutta sähkö-auton ”well to tank”-hyötysuhde on keskimäärin vain 43 %.

Yhteenveto ”well to tank”-hyötysuhteesta:

  • bensa-auto 82 %
  • dieselauto 89 %
  • sähköautolle 43 %,

Toisena käsitteenä on tarkasteltu ”Tank to wheel” -hyötysuhdetta. Tämä hyötysuhde kuvaa sitä, miten tehokkaasti tankissa oleva energia siirtyy vetäviin pyöriin. Energianhukkaa syntyy esimerkiksi vaihteistossa, lisäksi hyödyntämätöntä energiaa lentää hukkaan myös pakoputkesta. Hyötysuhteet tankista tai akusta vetäviin pyöriin ovat suunnilleen seuraavat: bensa-auto 15 %, dieselauto 18 %, bensahybridi 30 % ja sähköauto 70-83 %.

Yhteenveto ”tank to wheel”-hyötysuhteesta:

  • bensa-auto 15 %
  • dieselauto 18 %
  • bensahybridi 30 %
  • sähköauto 70 – 83 %,

Kun edellä mainitut hyötysuhteet lasketaan yhteen, saadaan kokonaishyötysuhde joka on kolmas käsitteemme: ”well to wheel”-hyötysuhde. Hyötysuhteet on laskettu yhteen seuraavan esimerkin (dieselauto) tavoin: 100 x 0,89 x 0,18 = 0,16 (16 %). Kokonaishyötysuhde bensa-autolle on 12 %, dieselautolle 16 %, bensa-hybridille 25 % ja sähköautolle 28 – 36 %

Yhteenveto ”well to wheel”-hyötysuhteesta:

  • bensa-auto 12 %
  • dieselauto 16 %
  • bensahybridi 25 %
  • sähköauto 28 – 36 %,

Sähköauton energiatehokkuus on siis parhaimmillaan kolminkertainen verrattuna bensa-autoon!

Vastauksena otsikon kysymykseen vielä kerran: Sähköautoissa on paljon järkeä.

Sähkö ei ole ongelma, se on ratkaisu!

.

Teslan täyssähköautojen toimintasäde on jopa 480 km.

Teslan täyssähköautojen toimintasäde on jopa 480 km.

Hometalon korjauksesta – Ilmanvaihdon suunnittelu

Posted on

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, niin autamme talkoohengessä kavereita hometalon remontissa. Hometalon korjausratkaisuissa tarvitaan rakennusalan ”poikkitieteellistä” otetta. Tietoa tarvitaan sekä rakennefysiikasta, että talotekniikasta.

Kun vanhat homeiset rakenteet on saatu purettua ja putsattua, tehdään uutta rakennetta, joka on rakennusfysikaalisesti oikea (terve). Oikean rakenteen suunnittelu on lähtökohta ja sitten pitää vielä varmistaa, että toteutus tehdään hyvän rakennustavan mukaisesti. Pelkät oikeat rakenneratkaisut eivät kuitenkaan takaa pitkää ikää.

Hyväkin rakenne saatetaan kuitenkin pilata ja homehduttaa liian vähäisellä ilmanvaihdolla!

Jos rakennuksessa on oikein suunniteltu ilmanvaihto, tai entisaikoina tuuletus, niin homeongelmaa ei pääse syntymään. Yhä edelleen vanhat, jopa useampi sata vuotta sitten rakennetut, puurunkoiset rakennukset ovat pystyssä. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että niiden ilmanvaihdosta on huolehdittu. Suurin syy niin vanhempien, kuin uudempienkin talojen homehtumiseen on ilmastoinnin puutteellisuus tai puuttuminen kokonaan. Yleensä ilmanvaihto on pilattu perusparannuksen tai näissä tapauksissa peruspilaamisen yhteydessä.

Näin oli juuri käynyt kyseisen hometalon edelliselle omistajalle. Hyvää tarkoittaen energiansäästön muodossa, hän oli tukkinut niin tuuletus, kuin ilmanvaihtoreiät. Koko talossa oli ”energiaremontin” jälkeen vain yksi poistoilmaventtiili ja lähes kaikki rakenteiden tuuletusraot olivat tukittu umpeen!

Viimeksi mainitsin, että pientalon ilmanvaihdon suunnittelussa on kaksi riskitekijää, paineolosuhteet ja kanavien reittimuutokset. Alla olen avannut lyhyesti paineolosuhteiden ja reittimuutosten vaikutusta

Paineolosuhteet

Talon tulee olla hieman alipaineinen. Tämä tarkoittaa sitä, että talosta on poistuttava hieman enemmän ilmaa kuin sinne tulee. Aiemmin puhuttiin suhteesta 0,9. Se tarkoitti sitä, että koneellisessa ilmanvaihdossa taloon puhalletaan ilmaa esimerkiksi 90 litraa sekunnissa ja poistetaan 100 litraa sekunnissa. Tästä muodostuu suhde 90/100, eli 0,9. Litramäärät voisivat olla mitä tahansa, kunhan suhde pysyy samana.

Nykyään rakennukset rakennetaan entistä tiiviimmiksi, tällöin kone ei saa korvausilmaa ikkuna-, ovi- ja rakenneraoista. Tiiviissä rakennuksessa käytetään tasapainoisempaa painesuhdetta, esimerkiksi 0,95 tai 0,97. Tällöin sekä tulo- ja poistoilmavirrat ovat siis lähempänä toisiaan.

Talo tulee pitää alipaineisena sen takia, että ilmassa oleva kosteus ei pääse liiaksi seinärakenteisiin ja että ylipäätänsäkin kosteus saadaan hallitusti rakennuksesta pois. Entisaikojen tuuletuskanavat ja painovoimainen ilmanvaihto toimivat samalla periaatteella mutta sattumanvaraisesti ja hallitsemattomasti ulkolämpötilan ja tuuliolosuhteiden mukaan.

Hometalokohteemme on vanha rakennus ja epätiiviimpi, tällöin käytetään suurempaa alipainetta. Suunnittelija on mitoittanut tuloilman määräksi 55 litraa sekunnissa (+55 l/s) ja poistoilmamääräksi 63 litraa sekunnissa (-63 l/s). Tällöin painesuhteeksi muodostuu 0,87.

Uskoisin, että kaikki LVI-suunnittelijat osaavat mitoittaa talot kokonaisuutena ajatellen alipaineisiksi. Pientalojen suunnittelussa kuitenkin liian usein unohdetaan eräs todella tärkeä pointti: Ei riitä, että talo on kokonaisuutena alipaineinen, vaan alipaineisuus on tarkastettava kerroskohtaisesti!

Usein pientaloissa (oma-, pari-, tai rivitalo) on alakerrassa vähän tuloilmaa ja paljon poistoilmaa. Yläkerrassa tilanne on usein päinvastoin, paljon tuloilmaa ja vähän poistoilmaa. Tämä johtuu siitä, että alakertaan on usein sijoitettu keittiö, WC, kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna. Näistä tiloista poistetaan paljon ilmaa.

Toisaalta yläkerrassa on monta makuuhuonetta joihin tuodaan puhdasta ilmaa. On siis tärkeää, että suunnitelmissa tarkastellaan sitä, kuinka paljon tuloilmaa (+) tuodaan ja kuinka paljon poistoilmaa (-) viedään kerroskohtaisesti. Tulo- ja poistoilmaventtiilien suhde on tärkeä ja kun otetaan huomioon, että lämmin ilma  luontaisesti pyrkii nousemaan ylöspäin, on yläkerran paineolosuhteisiin kiinnitettävä huomiota.

Hyvä suunnittelijamme otti tämän huomioon ja tasapainotti rakennuksen kerroskohtaisesti. Alla ilmanvaihtokuva yläkerrasta, joka on suunniteltu oikeaan paineolosuhteeseen. Tuloilmaa on +20 l/s ja poistoilmaa -26 l/s. Yläkerran painesuhde on tällöin 0,77. Tämä on selvästi alle 0,9, mutta tällä on haluttu korostaa sitä, että haitallista ylipainetilannetta ei pääse syntymään.

Oikein mitoitettu yläkerta

Reittimuutokset

Varsinkin korjausrakentamisessa on mahdotonta suunnitella reitit paperilla täysin paikkansapitäväksi. Suunnittelija on kuitenkin parhaan arvionsa mukaan arvioinut mahdolliset reitit ja suunnitellut niiden mukaisesti. Lopulliset reitit voidaan suunnitella vasta kun rakenteet on avattu ja nähdään mitkä ovat todelliset mahdollisuudet sijoittaa talotekniikka rakennukseen. Miksi nämä reittimuutokset ovat sitten ongelmallisia?

Mitä isommista muutoksista on kysymys, sitä suurempi vaikutus sillä on kanavien mitoitukseen. Kun suunnittelijat on arvioinut reitit ja piirtänyt kanavat niiden mukaisesti tekee hän myös mitoituksen. Siis juuri sen työn millä määritellään oikeat ilmamäärät ja paineolosuhteet rakennukseen. Mikäli kohteessa tehdään suuria muutoksia konsultoimatta suunnittelijaa tai ymmärtämättä ilmanvaihdon mitoitusta, voidaan joutua tilanteeseen jossa muutettu kanavisto ei pysty toteuttamaan oikeita paineolosuhteita. Lisäksi muutoksilla saattaa olla merkittävä vaikutus energiatehokkuuteen, koska kanaviston vastapaine lisääntyy. Tällöin ilmanvaihtokone joutuu tekemää enemmän työtä ja kuluttaa näin ollen enemmän energiaa.

Kohta puoliin päästään siihen, miten teimme varsinaisen asennustyön. Jatkan asennustyöstä seuraavassa Hometalon korjauksesta -kirjoituksessa. Viimeksi lupasin kuitenkin laittaa kuvan asennuksesta.

Tässä iloinen asennustiimimme.

WP_20130723_002

Hometalon korjauksesta

Posted on

Kaveripariskunnalle sattui ohraisesti, kun ostamansa unelmien vanha talo olikin homeessa. Kun v-käyrä oli saatu normalisoitua, niin asiaan otettiin rationaalinen lähestymistapa. Tällöin voitiin todeta, että tässä on myös mahdollisuutensa. Nyt 1950-luvulla rakennettu talovanhus saisi uuden elämän, jossa otetaan huomioon niin terveellinen rakennetekniikkakin kuin moderni talotekniikka.

Kaverit ovat jeesanneet projektissa ja omalle kohdalleni jäi luonnollisesti pitää huoli siitä, että taloon saadaan terveellinen sisäilma. Lähes yhtä tärkeänä pointtina korjauksessa on saada nykyaikainen ja energiatehokas talotekniikka.

Päädyimme ratkaisuun, jossa taloon rakennetaan vanhan painovoimaisen ilmanvaihdon tilalle hallittu ja hyvin suunniteltu koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto tehokkaalla pyörivällä lämmön talteenottokennolla. Sähkökeskuksen uusimiseen päädyttiin, koska talon isännälle on tietoliikenneasiat hyvin tärkeitä ja osa sähköisestä talotekniikasta oli muutenkin aikansa elänyttä. Suunnitelmissa on myös tarkoitus toteuttaa valaistusta LED-ratkaisuilla.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Jotta sisäilma ja rakenteet säilyvät terveinä nyt ja tulevaisuudessa valitsimme huolella LVI-suunnittelijan. Mietimme ratkaisun tarkasti ja vältimme yleiset karikot vanhan talon ilmanvaihtosaneerauksessa.

Yleisimmin suurimmat riskit liittyvät heikkoon suunnitteluun paineolosuhteiden osalta. Perinteisesti ilma tuodaan puhtaisiin tiloihin ja poistetaan likaisemmista. Toisin sanoen tuloilma venttiilit sijoitetaan olo- ja makuuhuoneisiin, sitten ilma poistetaan vaatehuoneista, keittiöistä, WC:stä ja kylpyhuoneista. Jos tätä sääntöä tuijottaa liian yksioikoisesti saattaa jossain tiloissa esiintyä haitallista ylipainetta.

Toinen riski vanhaa saneerattaessa on tekniikan sijoittelu, oikeat reitit kanaville tietää vasta sitten kun rakenteet on avattu. Kun uusia reittejä kanavistolle haetaan rakenteiden ehdoilla, vaikuttaa se merkittävästi ilmanvaihdon mitoitukseen. Jos mitoitus on pielessä, esiintyy usein ääni- ja ilmavirtaongelmia.

Mikä riski yksioikoisessa suunnittelussa piilee, miksi ylipaine on huono asia, miten karikot voi välttää ja voitiinko kanavat asentaa suunnitelmien mukaan vai tuliko rakenteet vastaan?

Palaan näihin kysymyksiin kuvien ja vastausten kera seuraavassa kirjoituksessani.

IV-suunnitelma_1

Markkinointi 3.0

Posted on

Maailma muuttuu nopeasti ja perusteellisesti.

Viimeisimmät lamat ja taantumat, jotka alkoivat 2008, ovat lisänneet köyhyyttä ja työttömyyttä sekä käynnistäneet länsimaissa perustavanlaatuisia yhteiskunnallisia muutoksia. Nyt kesällä 2013 globaalisti ihmetellään sitä, milloin Kiinan talousveturi sakkaa, milloin Kreikka eroaa eurosta ja ylipäätänsäkin sitä, miten kehittyneet läntiset maat saadaan takaisin kasvu-uralla.

Tämän lisäksi huoli ilmastonmuutoksesta ja kokoajan lisääntyvistä ilmansaasteista vaativat toimenpiteitä, joilla on merkittäviä vaikutuksia yritysten taloudelliseen menestymiseen.

Kaiken tämän lisäksi niin kehittyneillä kuin kehittymässä olevillakin markkinoilla on tapahtumassa muutos ”mekaanisesta maailmasta” kohti ”digitaalista – internet, tietokoneet, älypuhelimet, tabletit ja sosiaalinen media –  maailmaa”. Tällä muutoksella on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä vaikutus niin tuottajien, kuin kuluttajienkin käyttäytymiseen.

Tilanne Suomessa kesällä 2013

Suomessakaan kauppa ei käy niin kuin vuosi sitten ja kuka tietää mitä syksy tuo tullessaan. Helsingin Sanomat osaa kertoa kuluttajakaupan vähenemisen syyksi sen, että ihmiset ostavat enenemissä määrin tarvikkeensa netistä. Verkkokauppojen myyntimäärät kasvavat ja perinteinen kivijalkakauppa menettää myyntiään. Varmasti näinkin, mutta jos vertaa kesiä niin huomaa, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. 2012 kesä oli surkea ja 2013 kelit ovat olleet mukavammat, ihmiset ovat siis mielellään jossain muualla kuin kaupoissa.

Hesarin uutisoinnissa on kyllä pointtinsakin. Olen varma, että kauppa todellakin siirtyy enenemissä määrin nettiin. Kaikki tieto on jo netissä, ainoastaan vaatteiden sovittaminen ei onnistu. Jokainen myyntiporras on ihmeissään ja kenties jopa huolissaan kuluttajien käyttäytymisen muutoksesta. Portailla tarkoitan tavaran valmistajia, jakelijoita ja myyjiä.

Ja aivan kuin tässä ei olisi vielä kaikki, niin markkinoille tulee kokoajan uusia kilpailijoita jotka myyvät uudempaa tekniikkaa ja todennäköisesti halvemmalla hinnalla.

Jos et ole hereillä ja rakenna kestävää bisnestä, olet pian ulkona!

Markkinointi 3.0?

Jos haluat menestyä tulevaisuudessa, työt on aloitettava nyt. Rakenna uskottava brändi (suom. yrityksen maine), pidä yrityksen arvot kestävinä sekä luo tarjoama, joka vetoaa niin järkeen, tunteeseen kuin sieluunkin. Ai helpommin sanottu kuin tehty?

Kyllä, se on vaikeaa ja vaatii oman aikansa ja ennen kaikkea sen, että yritys on oikeasti tekemiensä arvo- ja brändilupausten takana. Sillä nykymaailmassa asiakkaat kyllä huomaavat epäaidot lupaukset.

Tähän kaikkeen saattaa olla vastaus markkinointi 3.0:ssa. Seuraavassa olen kirjoittanut pähkinänkuoressa muutaman ajatuksen äskettäin lukemastani kirjasta, joka käsitteli kokonaisvaltaista markkinointia.

Marketing 3.0 kirjassa (tästä myös tämän kirjoituksen nimikin), jonka kirjoittajina ovat markkinointiguru Philip Kotler yhdessä MarkPlus yrityksen Kartajayan ja Setiawan kanssa, on esitetty monia erinomaisia oivalluksia tieteelliseltä pohjalta. Alla olen avannut käsitettä ja soveltanut sitä suomalaiseen yrityskulttuuriin paremmin sopivammiksi.

Ensiksi lyhyt tiivistys siitä, mitä markkinointi 3.0 tarkoittaa ja miten olemme siihen tulleet.

Marketing 3.0 kirjassa otetaan käyttöön käsitteet markkinointi 1.0, 2.0 ja 3.0. Vuosien saatossa markkinointi on kehittynyt näihin vaiheisiin. Monet yritykset käyttävät vielä tänäkin päivänä versiota 1.0, jotkut taas versiota 2.0 ja osa on siirtynyt uusimpaan versioon 3.0. Kotlerin, Kartajayan ja Setiwanin mukaan suurimmat mahdollisuudet ovat versiossa 3.0.

Toisaalta jokaisesta versiosta voidaan ottaa myös parhaat osiot (ja on syytäkin ottaa), jotta lopputulos on kaikkein paras mahdollinen. Esimerkiksi McCarthyn ikuisuus sitten esittämä 4P:n (Price, Product, Promotion, Place) markkinointistrategia on täysin totta vielä nykyäänkin. Markkinointi 3.0 auttaa menemään syvemmälle ja kaappaamaan markkinoilta lisää osuutta.

”Tuotekeskeinen” markkinointi (1.0)

Teollistumisen aikakauden alussa ja toisen maailmansodan jälkeen markkinoinnilla pyrittiin myymään tehtaiden tuotteet kuluttajille. Tuotteet olivat melko yksinkertaisia ja suunniteltu eritoten massamarkkinoille. Tavoitteena oli standardisoida omia tuotteita, saada näin mittakaavaetuja ja myydä edullisimpaan mahdolliseen hintaan useammille ostajille. Tyypillinen esimerkki kauan sitten vallinneesta markkinointi 1.0:sta on Henry Fordin sanonta; ”kuluttajat voivat valita minkä tahansa värin autolleen, kunhan se on musta”.

”Asiakaskeskeinen” markkinointi (2.0)

Useimmat yritykset tekevät nykypäivänä asiakaskeskeistä markkinointia ja myyntityötä. Markkinointi 2.0 syntyi nykyaikaisen, informaation täyttämällä aikakaudella. Nykypäivänä asiakkaat ovat erittäin tietoisia kaikesta ja pystyvät vertailemaan useita eri vaihtoehtoja muutamalla hiiren klikkauksella. Asiakas- ja kuluttajaryhmät ovat kuitenkin hyvin erilaisia niin tarpeiltaan, kuin käyttäytymiseltään. Markkinointi 2.0:n kultainen sääntö  ”asiakas on aina oikeassa” toimii erittäin hyvin ja asiakkaat ovat usein tyytyväisiä, koska heidän tarpeisiin ja toiveisiin pyritään vastaamaan mahdollisimman kattavasti. Yritykset pyrkivät markkinointi 2.0:lla koskettamaan asiakkaidensa järkeä ja tunteita. Asiakaskeskeisessä markkinoinnissa asiakas kuitenkin nähdään usein passiivisena markkinointikampanjoiden kohteena.

”Arvoperusteinen” markkinointi (3.0)

Enenemissä määrin yritykset pyrkivät harjoittamaan uudenlaista markkinointia, jossa ihminen otetaan kokonaisuutena huomioon. Ihminen otetaan huomioon siis siten, että hänellä on järki, tunteet ja sielu. Voi kuulostaa taas oudolta markkinointimiesten höpöttelyltä, mutta tarkemmin kun ajattelee, niin juuri näinhän sen pitäisikin mennä. Muistaako joku vielä Maslowin tarvehierarkian vuodelta 1943 (jos ei muista, niin katso kuva alta). Tarvehierarkiassa esitetään, että ihminen on kokonaisimmillaan silloin kun myös henkiset ja arvoperusteiset tarpeet (sielun tarpeet) ovat tyydytetty.

Maslow tarvehierarkia

Asiakkaat ja kuluttajat etsivät yhä useammin ratkaisuja siihen, miten tehdä maailmasta parempi paikka. Sekasortoisen maailman keskellä asiakkaat etsivät yrityksiä, jotka pystyvät vastaamaan heidän tarpeisiin myös arvoperusteisella tasolla niin sosiaalisesti, taloudellisesti, ympäristön kannalta kuin kestävän kehityksen mukaisesti.

Markkinointi 3.0:ssa asiakas otetaan huomioon siten, että funktionaalisten (järki) ja emotionaalisten (tunne) asioiden lisäksi huomioidaan asiakkaan henkisten arvojen täyttyminen.

Miten sitten Markkinointi 3.0:aa tehdään?

Markkinointi 3.0 ei ole rakettitiedettä mutta vaatii sen, että markkinoijat ymmärtävät ihmisluonnetta, ovat rehellisiä, toteuttavat yrityksen kestäviä arvoja ja osallistavat sidosryhmiään sekä asiakkaita toimintaansa.

Yrityksen johdon täytyy ensinnäkin määritellä vahvat arvot ja kestävän kehityksen mukaiset visiot, missiot ja strategiat. Yritys on saatava toimimaan sisäisesti näiden aitojen arvojen mukaan (”yrityksen DNA”). Tämän jälkeen jokainen yrityksen työntekijä toimii luonnollisesti ja tehokkaasti yrityksen myyjänä ja puolestapuhujana.

Toiseksi asiakkaat on otettava tiiviisti mukaan yrityksen toimintaan siten, että heillä on jopa mahdollisuus vaikuttaa yrityksen tarjoamaan (”avoin lähdekoodi”). Usein asiakkaat haluavat painaa oman sormenjälkensä yrityksen ratkaisuun. Yrityksen tulisi miettiä ”composer”-tyyppisiä ratkaisuja, joissa voidaan muokata tuotetta mieleiseksi. Esimerkistä käyköön autokauppa, jossa valitaan lisävarusteet perusaihioon. Toisaalta voit myös itse muokata composer-ohjelmilla lenkkareitasi, mysliä, proteiinipatukoita ja niin edelleen. B2B myynnissä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tuotetta tai palvelua muokataan asiakkaalle sopivaksi.

Kolmanneksi yritysten pitäisi auttaa asiakkaita jakamaan kokemuksiaan toisten asiakkaiden kanssa eri yhteisöissä. Näin yritys voi vahvistaa uskollisten asiakkaiden mielipiteitä, muiden samalla tavalla ajattelevien kanssa (”vuorovaikutus”). Sosiaalinen media tarjoaa upeat puitteet yhteisölliseen vuorovaikutukseen. Ongelmana on vain se, että yritysten sanomat jäävät usein ”markkinoinniksi ja myynniksi” joka ei kiinnosta tarpeeksi asiakkaita. Sitten vielä foorumeita ja yhteisöjä on tuhottoman paljon. Et mitenkään pysty tarvittaessa reagoimaan asioihin, jotka voivat muuttua negatiivisiksi yrityksen kannalta. Toisaalta joillain brändeillä on todella uskollisia seuraajia (esim. Apple), joilla on monta omaa foorumia netissä. Voisitko kenties itse tehdä oman foorumisi, jolloin myös hallitset keskustelua (huom! ei tarkoita sensurointia), vaan sitä, että olet tietoinen siitä mistä keskustellaan.

Yleispätevää kaavaa ei siis ole mutta ratkaisuja on enemmän kuin yksi!

Edellä mainitut asiat ovat peruskivet markkinointi 3.0:ssa. Suosittelen lukemaan loput tästä erinomaisesta kirjasta Marketing 3.0. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kokonaisvaltaiseen markkinointiin tarvitaan oikeasti lihaa luiden ympärille! Miten siis muutat teorian ja hyvät ajatukset konkreettiseksi markkinoinniksi?

Alla esimerkki Kanadan McDonaldsin markkinointikampanjasta, jolla on ollut erinomainen vastaanotto. Asiakkaat saavat lähettää avoimella ja McDonaldsin omalla foorumilla mitä tahansa kysymyksiä ja McDonald’s vastaa niihin (Huom! ei saa pelätä vaikeitakaan kysymyksiä). Kyseisessä markkinoinnissa täyttynee kaikki markkinointi 3.0:n kriteerit.

Kuluttajilla on valta!

Posted on

Ohoh, kun aikaa on vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksestani, yli vuosi! On tultu ja menty sellaisella vauhdilla, että heikompia hirvittää. Kesälomalla on aikaa ajatustyölle ja aikaa taas funtsailla elämää. Nyt asialistalla on kestävä kuluttaminen. Maailma on täynnä ihmeitä ja epäoikeudenmukaisuutta, nykyaikainen ihminen on valmis panostamaan kestävään kulutukseen ja haluaa toimia oikein. Miten siis Sinä tai minä voimme vaikuttaa asioihin?

Sinä ja minä olemme kaikki kuluttajia ja kuluttajilla on valtaa!

Toisaalta sinä ja minä olemme jossain töissä ja sitä kautta olemme myymässä oman yrityksemme tarinaa eteenpäin valveutuneille kuluttajille.

Miten kuluttajana valitset tuotteesi

Taloudelliset realiteetit ohjaavat valintojamme esimerkiksi ruokakaupassa. Tekisi mieli ostaa luomua, mutta pakastealtaasta napataan einespitsa, jonka lihan tai muidenkaan aineiden alkuperästä ei saa mitään tietoa. Entäpä sitten tuotteissa, joilla on pitkä elinkaari? Esimerkistä käy auto, valitsetko ladattavan sähköhybridin vai ”katumaasturi” Dacian? Valitsetko kotimaisen tuotteen ulkomaalaisen sijaan?

Kuten tunnettu, niin ihmisille ja kuluttajille ei ole samantekevää mitä naapuri meistä ajattelee ja tämä on positiivinen juttu! Ennen supistiin kirkonkylällä tai kylänraitilla tuttujen ja tutun tuttujen asiat. Nykyään saman asian ajaa sosiaalinen media. Sosiaalisen median kautta on helpompi päästä kärryille siitä, mitä suuri määrä kuluttajia ajattelee kollektiivisesti. Tämä hyödyttää niin kuluttajia, kuin tuotteen valmistajiakin. Parhaassa tapauksessa ostohalut, tuotteet ja palvelut saadaan kohtaamaan optimaalisesti.

Sosiaalinen media on uuden ajan kylänraitti

Tietokone istuttaa meidät liian usein penkkiin neljän seinän sisään, onneksi sosiaalinen media linkittää meidät ystäviimme ja ystäviemme ystäviin. Tykkäät ja jaat Facebookissa, viserrät Twitterissä, bloggailet sujuvasti tai mitä ikinä teetkin, niin laaja ystävä- ja kaveripiirisi ovat kohta tietoisia valinnoistasi.

On todennäköistä, että jos valitset lähituotettuja ruokatarvikkeita ja väsäät niistä maittavan sapuskan, niin kirjoitat siitä sosiaalisessa mediassa. Äidit ja isät käyvät syvällisiä keskusteluja lapsiin ja heidän tarpeisiinsa liittyen mitä erinäisimmissä foorumeissa. Jos bodaat ja pumppaat rautaa, käyt jakamassa treenivinkit. Kun fiksailet autoja, kerrot siitä omassa piirissäsi.  Mitä ikinä siis teetkin, on sinulla todennäköisesti samanhenkisiä kavereita some:ssa.

Tässä on iso osa kuluttajien valtaa, sosiaalisessa mediassa saat välittömästi äänesi kuulumaan asiasta kiinnostuneiden kesken. Jos asia on vilpitön ja kiinnostava alkavat ystäväsi jakamaan sitä eteenpäin. Tällöin parhaassa tapauksessa syntyy positiivinen lumipalloefekti.

Tuotekeskeisen kuluttajan muutos kohti henkistä ja luovaa kuluttajaa 

Maailmansotien jälkeen teollinen vallankumous saavutti huippuvauhtinsa ja tehtaat kävivät kierroksilla, syntyi suuri määrä tuotteita myytäväksi. Tällöin markkinoijat loivat tarpeita kuluttajille ja tavaraa saatiin kaupaksi. Nykyään tavaraa on markkinoilla tuhoton määrä ja koko ajan, joka hetki, enemmän. Osa tuotteista on varmasti sellaista mitä kukaan tuskin tarvitsee.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että kuluttaminen on järkiperäistynyt viimeisten vuosien aikana (täytyy kuitenkin muistaa, että katsontakantani on rajoittunut omaan elämääni ja voin olla väärässäkin). Miten kuluttaminen on sitten järkiperäistynyt?

  1. Ihmiset palaavat kaupunkiin lähimaalaiskuntien sijaan
  2. Autoilu on vähentynyt ja siirrytty ekotehokkaisiin malleihin (pienet autot)
  3. Vähemmän on enemmän -ajattelutavan yleistyminen, toisaalta halutaan jotain uniikkia
  4. Kiinnostus energiatehokkaita ja ympäristöystävällisiä tuotteita kohtaan

Valintoja ohjaa enemmän kuin ennen se, että valinnat ovat kestäviä, ympäristöystävällisiä ja tyydyttävät kuluttajien henkisiä tarpeita. Lisäksi kuluttajat haluavat vaikuttaa valintoihinsa ja painaa oman sormenjäljen lopputulokseen.

Kun kuluttajat ovat näin vaativia, niin ne yritykset joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissa kärsivät.

Esimerkiksi voidaan mainita liha- ja ruokatalot, jotka ovat tänä vuonna ryvettyneet erilaisissa lihaskandaaleissa. Aikanaan kun hullun lehmän tauti puhkeisi, niin Arla veti aika nopeasti pois mainoksena, jossa kerrottiin, että ”kohta meissä jokaisessa asuun pieni lehmä”. Saarioisten mainos ”äitien tekemää ruokaa” väännetään nykyään ”äitien tekemää paskaa”-muotoon.

Luen tällä hetkellä erityisen mielenkiintoista kirjaa, jossa pohditaan markkinointia siten, että se tyydyttää kuluttajan tarpeet fyysisesti, kokemuksellisesti ja henkisesti. Palaan myöhemmin siihen, miten yritykset voivat pärjätä vaativien kuluttajien kanssa ja saada heistä uskollisia puolestapuhujiaan. Voin nyt jo paljastaa sen verran, että kaiken takana on rehellisyys ja oikeat arvot.

Ekotehokas rakentaminen

Posted on

Mitä on ekotehokas rakentaminen? Eri aikoina se on varmaankin tarkoittanut eri asioita. Onko kysymys siitä miten saadaan kulutettua mahdollisimman vähän energiaa ja materiaaleja hinnalla millä hyvänsä vai halutaanko saavuttaa mieluisa ja terveellinen sisäilmasto mahdollisimman tehokkaasti?

Mikäli halutaan kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa sekä materiaaleja, voidaan asua luolissa ja pukeutua lampaantaljaan. Itse asiassa tämä ei ole vitsi. Luolassa käytetään hyväksi maanlämpöä ja lämpötila pysyy kesät talvet lähes vakiona. Tälläkin hetkellä arviolta 40 miljoonaa kiinalaista asuu erinäköisissä luola-asunnoissa.

Kuva 1. Luolia on erilaisia.

Entäs sitten ekorakentamisen mallimaassa, Saksassa? Siellä osattiin jo satoja vuosia sitten hyödyntää talvella ilmaislämpö ja käyttää energiaa mahdollisimman tehokkaasti, varsinkin Schwarzwaldin alueella. Alueelle tyypillisissä rakennuksissa asuivat niin ihmiset kuin karjakin. Tehokkuudesta kertoo se, että heinävarasto oli sijoitettu järkevästi niin, että heinää tuotiin jyrkiltä rinteiltä suoraan ylimpään kerrokseen. Heinävaraston alapuolella oli eläinkarsinat ja asuintilat, heinää pystyttiin helposti pudottamaan eläinten ravinnoksi ja se toimi myös yläpohjan lämmöneristeenä. Näin saatiin eläimistä kertyvä lämpö hyötykäyttöön (hajuhaitoista tuskin tarvitsee erikseen mainita).

Kuva 2. Tyypillinen eteläsaksalainen talo

No jaa, maassa maan tavalla ja aika aikansa kutakin. Eihän kukaan nykysuomalainen edes ajattelisikaan muuttavansa luolaan, kun unelmana on omakotitalo Nurmijärveltä ja vähintään kaksi autoa. Miten tähän on tultu?

Perinteinen suomalainen rakentaminen ja -ekotehokkuus

”Pullamössösuomalainen hemmottelee itseään korkealla sisälämpötilalla sen sijaan, että pukisi hiukan enemmän vaatetta päälleen”, toteaa arkkitehti Panu Kaila Talotohtori kirjassaan. Samaisessa kirjassa on lainaus satakuntalaisen Eric Inbergin väitöskirjasta vuodelta 1762. Väitöskirjassa neuvotaan, miten parannetaan asumismukavuutta ja säästetään polttopuita:

”Se jolla on niin heikko terweys, että hän woi huonosti wähimmästäkin kylmyydestä, woi, jos hänellä muutoin on waraa siihen, saada huoneet wielä lämpimämmiksi. Se tapahtuu siten, että kun hän on aikaisemmin mainitulla tawalla tarkoin warustanut lattiat täytteellä ja seinät sammalella, hän antaa tawalliseen tapaan laudoittaa kaikki seinät huoneessa sekä hywin paneloida katon. Sitten hän tarkoin liisteröi sekä katon, että seinät oikeaan aikaan kartuushi- tai muulla paperilla, joka istuu sileällä laudalla wielä tasaisemmin ja tiiviimmin kuin seinähirrellä; tällä tawoin woi ulossulkea melkein kaiken ilman. Jos haluaa, woi sen jälkeen maalarilla maalauttaa päälle mitä kauneimpana pitää”.

Herra Inberg tiesi mistä puhui, pohjoisilla leveysasteilla rakennuksen hyvä tiiviys on erittäin tärkeää niin terveiden rakenteiden, asumismukavuuden kuin energiatehokkuudenkin näkökulmasta. Tiiveys kuitenkin tuotti entisaikojen rakentajille päänvaivaa mm. siinä, että miten talon ilmanvaihto järjestetään. Kun talo falskasi useasta kohdasta, vaihtui ilma pakostakin. Mutta liian ”vuotava” talo soti rakennusten perimmäistä tarkoitusta vastaan, joka oli tarjota asujalleen suojaa kylmältä ja kostealta. Sata vuotta Inbergin jälkeen, vuonna 1862, antoi ruotsalainen lääkäri lausunnon asuntojen pahimmasta vihollisesta:

”Kylmyys ei ole asuntojemme pahin vihollinen täällä Pohjolassa, vaan veto. Kylmää vastaan voimme puolustautua lämpimällä kaakeliuunilla, mutta veto ajaa lämmön ulos sekä huoneesta että ruumiista. Tuki veto, niin olet tukkinut lähteen moniin pienempiin ja suurempiin vaivoihin, jotka usein voitaisiin hoitaa muutamilla potilaan huoneen seiniin naulatuilla pahviarkeilla”.

1800-luvun lopulla keskusteltiin Suomessa ja pohjolassa yleisesti siitä, mikä on sopivin ja terveellisin asumislämpötila. Ensimmäisessä ruotsiksi käännetyssä rakennuskalenterissa, saksalaisessa Uhlandin käsikirjassa vuodelta 1883 oli maininta; ”De Chaumontin kokeiden mukaan 17 astetta on edullisin huonelämpötila”. Tämä oli lämpötila, joka otettiin tavoitteeksi Helsingin 1888 avatussa Kirurgisessa sairaalassa, jossa käytettiin kostutuksella varustettua ilmalämmitystä, kertoo Kaila kirjassaan.

Suomalaisessa rakentamisessa on aina ajateltu ekotehokkuutta, kuten Etelä-saksan Schwarchwaldissa on Suomessakin ankarat olosuhteet, vuoria ei ole paljoakaan, mutta talvi on pitkä ja kylmä. Se pakottaa ihmiset toimimaan mahdollisimman taloudellisesti. Aikanaan tuskin ajateltiin globaaleita vaikutuksia, päinvastoin, pyrittiin minimoimaan oman työn määrä. Tämä johti luontaisesti taloudellisen rakentamisen suuntaan. Aikanaan perinnetiedon varassa rakentaneet ihmiset toimivat kuten nykyajan insinöörit. Kun miettii insinöörin tehtävää, niin se on optimoida hyöty. Pienimmällä mahdollisella panoksella (esim. puu) on saatava suurin mahdollinen hyöty (esim. lämpö). Insinööri on luonnostaan ekotehokas eläin.

Energiatehokas rakentaminen juuri tässä ja nyt

Energiatehokkaasta rakentamisesta määrätään Suomessa rakentamismääräyksillä, jotka juuri uudistuivat. Uusi uudistus lienee tulossa parin-kolmen vuoden sisällä mikäli, yhteisesti sovittuihin, lähes nollaenergiatasoon halutaan päästä 2021. Määräykset ovat hyvä asia, mutta nyt ei keskitytä niihin. Nyt ollaan kiinnostuneita siitä, mikä saa ihmiset ekotehokkaiksi.

Kysymys siis kuuluu mikä saa ihmiset ajattelemaan ja rakentamaan ekotehokkaasti nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Energiatehokkuuteen, tai sen puutteeseen, ei kukaan kuole juuri sillä hetkellä, vaan vaikutukset ovat usein yli ihmisiän kestäviä. Se mitä tapahtuu tänään, vaikuttaa ja kertaantuu vasta vuosien kuluttua. Ihmisluonteeseen kuuluu kyky unohtaa ja olla huomioimatta tulevaisuuden ikäviä tapahtumia, jos asia ei konkretisoidu, on sitä vaikea kuvitella. Tosin on hienoa, että ihminen ylipäätään (niin halutessaan) kykenee näitä asioita ajattelemaan. Paras vaikutin lienee siis se, miten asia vaikuttaa ihmiseen konkreettisesti tänään, juuri tässä ja nyt.

Kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin, pyrkivät muinaiset suomalaiset rakentamaan mahdollisimman ekotehokkaasti. Mikä tähän johti?

Jotta puuta kuluisi lämmitykseen mahdollisimman vähän, oli talojen oltava kunnolla rakennettu ja aikaansa nähden mahdollisimman tiiviitä. Näin emännälle ja isännälle jäi enemmän aikaa maanviljelyyn, metsästämiseen, lasten kasvattamiseen ja vaikkapa opiskeluun. Energiansäästöön johti siis niukkuus. Ei siten, ettei metsässä puuta olisi ollut, ei ollut vain resursseja niiden valjastamiseen. Oli pulaa varallisuudesta (ei renkiä) ja ajasta (oli tehtävä hyödyllisempää työtä kuin polttoaineen haku).

Sotien jälkeen oli kansakunta työnsä tehnyt, itsenäisyys säilyi ja kaupungistuminen alkoi. Ihmisille oli saatava uudet talot, kaupungit ja infrastruktuuri rakennettava uudestaan. Öljyä ja energiaa riitti kuin meressä vettä. Tämä aika oli hyvää ja tarpeellista, raskas teollisuus kehittyi maailmanhuipuksi. Energiansäästö palasi asialistalle 70-luvun öljykriisissä.

Nykyään ihmiset ovat valistuneempia (ainakin Suomessa) kuin koskaan, kuluttajat vaativat ympäristöystävällisiä tuotteita. Halutaan luonnonmukaisesti viljeltyä lähiruokaa ja valitaan mahdollisimman ympäristöystävällinen auto valtavan katumaasturin sijaan. Kaupungissa kuljetaan joukkoliikenteellä. Kuitenkin suurin osa maailman väestöstä vasta haaveilee länsimaisesta elintasosta, tämä tuo toteutuessaan väistämättä valtavan kuormituksen ympäristölle. Jotta ihmisrodulla on pieniäkään mahdollisuuksia selvitä, on kulutuksen oltava kestävällä tasolla. Energiasta on siis tehtävä niukkaa (mahdollisimman kallista). Tämä ohjaa luonnostaan parempiin teknisiin sovelluksiin energiatehokkuudessa. Näin saadaan sitä paitsi suurin mahdollinen hyöty ”vihreästä taloudesta” niille, jotka ovat olleet alusta asti vapaaehtoisena kehittämässä energia- ja ekologisestitehokkaita ratkaisuja.

Energiatehokkaan rakentamisen perspektiivi

Suomi on ollut yhtenä maana päättämässä siitä, mihin suuntaan EU:n rakentamiselle asetettuja energiatehokkuustavoitteita viedään. Lähitulevaisuudessa halutaan rakentaa lähes nollaenergiataloja, tekniikka niiden tekemiseen on olemassa jo nyt. Tarvitaan kuitenkin vielä yhteistyön hioutumista saumattomaksi niin suunnittelun, kuin rakentamisen osalta, jotta tavoitteeseen päästään.

Kuten Kööpenhaminan tai nyt Rion ilmastokokouksista voidaan päätellä, eivät globaalit päätökset energiatehokkuuden lisäämiseksi ole riittäviä. Ovatko EU:n tavoitteet tarpeeksi kunnianhimoisia? Entä mitä on glocalisaatio ja kuka on siinä avainasemassa kun kyse on energiatehokkuudesta.

Glocalisaatio (glocalization) muodostuu sanoista global (maailmanlaajuinen) ja local (paikallinen). Glocalisaatio siis tarkoittaa, että ajatellaan maailmanlaajuisesti, mutta toimitaan paikallisesti. Hieno esimerkki glocalisaatiosta on ERA 17-ohjelma (energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017). Siinä suurimpien kaupunkien johtajat ovat ottaneet selvän suunnannäyttäjän roolin, he aikovat saada kaupungit huomattavasti energiatehokkaammiksi kuin mitä EU:n tavoitteet edellyttävät. Kaupunginjohtajilla on enemmän valtaa kuin pääministerillä, kun puhutaan ympäristöasioista.

Tulevaisuudessa tullaan siis näkemään uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua kaukolämpöä, lähes nollaenergiakortteleita ja tiivistä kaupunkirakennetta. Kantakaupungin ulkopuolella ihmisistä tulee energiantuottajia, pelkän kulutuksen ohella. Katoille sijoitetaan aurinkopaneeleita ja -keräimiä, älykkäät sähköverkot pystyvät siirtämään sähköä mihin tahansa suuntaan ja ylimääräistä energiaa (talon energiantarpeeseen nähden) varastoidaan sekä kulutetaan sähköautoissa. Energiatehokkaassa rakentamisessa talotekniikan rooli tulee nousemaan entistä suuremmaksi. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sen käytöstä ja käyttöliittymistä sellaisia, että lapsikin osaa ja ymmärtää niitä käyttää.

Kuva 3.asiat on esitettävä selkeästi ja ymmärrettävästi, muuten viesti ei kiinnosta. Sama koskee talotekniikkaa.

Energiatehokas rakentaminen ei tarkoita siis sitä, että kulutetaan mahdollisimman vähän ja kärsitään huonosta asumismukavuudesta. Se tarkoittaa sitä, että asutaan terveellisesti, turvallisesti ja mukavasti kestävän kehityksen mukaisesti.