RSS-syöte

Avainsana-arkisto: Sähkö

Mitä järkeä on sähköautoissa?

Posted on

EU:n direktiiviehdotuksen mukaan Euroopan Unionin talousalueella tulee olla vuoteen 2020 mennessä seitsemän miljoonaa sähköauton latauspaikkaa (lataustolppaa). Suomen osuus näistä tolpista on 70 000 kappaletta, joista 7 000 tulee olla julkisia. Onko EU menettänyt järkensä lopullisesti? Ymmärtävätkö he ollenkaan mitä he tekevät?

Jokaisen EU:n päätöksen järkevyydestä en mene takuuseen mutta sähköautoilua tukevat esitykset, ohjeet ja direktiivit ovat askel oikeaan suuntaan!

Itse aloitin sähköautoilun Toyota Priuksella vuonna 2008. Priuksessa oli sekä bensa- että sähkömoottori, tästä nimi hybridiauto. Auto oli suorastaan kammottava ajaa, varsinkin jos nopeus nousi yli 80 km/h. Kävin jokunen aika koeajamassa uutta mallia Priuksesta ja tuntuma oli jo paljon parempi.

Tällä hetkellä odottelen ensimmäistä nelivetoista plug-in-hybridia. Auto on Mitsubishi Outlander PHEV. Auton kulutus 100 kilometrillä on vaatimattomat 1,9 litraa ja hiilidioksidipäästöt ovat 44 grammaa. Kiitos työnantajani edistyksellisin leasing-autopolitiikan tällaisen auton hankkiminen on nyt mahdollista. Työnantajani tukee ekotehokkaita menopelejä ja erityistuen saavat sähköautot sekä ladattavat hybridiautot.

Mutta palataan takaisin siihen, miksi sähköautoilu on suositeltavaa.

Mitsubishin tekemässä tutkimuksessa on vertailtu eri voimanlähteiden energiatehokkuutta. Tutkimuksessa on laskettu bensa-, diesel- ja sähköautojen hyötysuhteita niin jalostusketjusta kuin autoistakin.

Ensimmäisenä käsitteenä on ”well to tank”-hyötysuhde. Se tarkoittaa hyötysuhdetta, jossa öljy pumpataan maasta, jalostetaan polttoaineeksi ja toimitetaan valmiina polttoaineena bensapumpun kautta auton tankkiin. Bensa-autolle well to tank-hyötysuhde on todella hyvä 82 %. Diesel-auton ”well to tank”-hyötysuhde on vieläkin parempi, uskomattomat 89 %. Sähköautolle tilanne on haasteellisempi. Raakaöljystä pitää ensin jalostaa sopivaa polttoöljyä ja sitten polttaa se sähkölaitoksen kattilassa. Kattilajärjestelmässä kiertävä vesi kuumenee, varaa energiaa ja pyörittää turbiinia joka tuottaa sähköä. Tässä prosessissa on heikko hyötysuhde. Sitten sähkö pitää siirtää tankkiin. Sähkön jakelu saadaan nykytekniikalla lähes häviöttömäksi mutta sähkö-auton ”well to tank”-hyötysuhde on keskimäärin vain 43 %.

Yhteenveto ”well to tank”-hyötysuhteesta:

  • bensa-auto 82 %
  • dieselauto 89 %
  • sähköautolle 43 %,

Toisena käsitteenä on tarkasteltu ”Tank to wheel” -hyötysuhdetta. Tämä hyötysuhde kuvaa sitä, miten tehokkaasti tankissa oleva energia siirtyy vetäviin pyöriin. Energianhukkaa syntyy esimerkiksi vaihteistossa, lisäksi hyödyntämätöntä energiaa lentää hukkaan myös pakoputkesta. Hyötysuhteet tankista tai akusta vetäviin pyöriin ovat suunnilleen seuraavat: bensa-auto 15 %, dieselauto 18 %, bensahybridi 30 % ja sähköauto 70-83 %.

Yhteenveto ”tank to wheel”-hyötysuhteesta:

  • bensa-auto 15 %
  • dieselauto 18 %
  • bensahybridi 30 %
  • sähköauto 70 – 83 %,

Kun edellä mainitut hyötysuhteet lasketaan yhteen, saadaan kokonaishyötysuhde joka on kolmas käsitteemme: ”well to wheel”-hyötysuhde. Hyötysuhteet on laskettu yhteen seuraavan esimerkin (dieselauto) tavoin: 100 x 0,89 x 0,18 = 0,16 (16 %). Kokonaishyötysuhde bensa-autolle on 12 %, dieselautolle 16 %, bensa-hybridille 25 % ja sähköautolle 28 – 36 %

Yhteenveto ”well to wheel”-hyötysuhteesta:

  • bensa-auto 12 %
  • dieselauto 16 %
  • bensahybridi 25 %
  • sähköauto 28 – 36 %,

Sähköauton energiatehokkuus on siis parhaimmillaan kolminkertainen verrattuna bensa-autoon!

Vastauksena otsikon kysymykseen vielä kerran: Sähköautoissa on paljon järkeä.

Sähkö ei ole ongelma, se on ratkaisu!

.

Teslan täyssähköautojen toimintasäde on jopa 480 km.

Teslan täyssähköautojen toimintasäde on jopa 480 km.

Hometalon korjauksesta

Posted on

Kaveripariskunnalle sattui ohraisesti, kun ostamansa unelmien vanha talo olikin homeessa. Kun v-käyrä oli saatu normalisoitua, niin asiaan otettiin rationaalinen lähestymistapa. Tällöin voitiin todeta, että tässä on myös mahdollisuutensa. Nyt 1950-luvulla rakennettu talovanhus saisi uuden elämän, jossa otetaan huomioon niin terveellinen rakennetekniikkakin kuin moderni talotekniikka.

Kaverit ovat jeesanneet projektissa ja omalle kohdalleni jäi luonnollisesti pitää huoli siitä, että taloon saadaan terveellinen sisäilma. Lähes yhtä tärkeänä pointtina korjauksessa on saada nykyaikainen ja energiatehokas talotekniikka.

Päädyimme ratkaisuun, jossa taloon rakennetaan vanhan painovoimaisen ilmanvaihdon tilalle hallittu ja hyvin suunniteltu koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto tehokkaalla pyörivällä lämmön talteenottokennolla. Sähkökeskuksen uusimiseen päädyttiin, koska talon isännälle on tietoliikenneasiat hyvin tärkeitä ja osa sähköisestä talotekniikasta oli muutenkin aikansa elänyttä. Suunnitelmissa on myös tarkoitus toteuttaa valaistusta LED-ratkaisuilla.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Jotta sisäilma ja rakenteet säilyvät terveinä nyt ja tulevaisuudessa valitsimme huolella LVI-suunnittelijan. Mietimme ratkaisun tarkasti ja vältimme yleiset karikot vanhan talon ilmanvaihtosaneerauksessa.

Yleisimmin suurimmat riskit liittyvät heikkoon suunnitteluun paineolosuhteiden osalta. Perinteisesti ilma tuodaan puhtaisiin tiloihin ja poistetaan likaisemmista. Toisin sanoen tuloilma venttiilit sijoitetaan olo- ja makuuhuoneisiin, sitten ilma poistetaan vaatehuoneista, keittiöistä, WC:stä ja kylpyhuoneista. Jos tätä sääntöä tuijottaa liian yksioikoisesti saattaa jossain tiloissa esiintyä haitallista ylipainetta.

Toinen riski vanhaa saneerattaessa on tekniikan sijoittelu, oikeat reitit kanaville tietää vasta sitten kun rakenteet on avattu. Kun uusia reittejä kanavistolle haetaan rakenteiden ehdoilla, vaikuttaa se merkittävästi ilmanvaihdon mitoitukseen. Jos mitoitus on pielessä, esiintyy usein ääni- ja ilmavirtaongelmia.

Mikä riski yksioikoisessa suunnittelussa piilee, miksi ylipaine on huono asia, miten karikot voi välttää ja voitiinko kanavat asentaa suunnitelmien mukaan vai tuliko rakenteet vastaan?

Palaan näihin kysymyksiin kuvien ja vastausten kera seuraavassa kirjoituksessani.

IV-suunnitelma_1

Rakentamisen uudet energiamääräykset tulevat

Posted on

Ei aikaakaan, niin uudet, entistä paremmat energiamääräykset astuvat voimaan. Tämähän tapahtuu 1.7.2012 kun julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelman uusittu osa D3. Muutos on merkittävä, tarpeellinen ja odotettu.

Tässä kaksi pääpointtia siitä, mitä pitämän tulee:

  1. Siirrytään lämpöhäviötarkastelusta kokonaisenergiatarkasteluun
  2. Eri energiamuodoille asetaan primäärienergiakertoimet

Energiatehokkuusvaatimus paranee keskimäärin noin 20% verrattuna nykyhetkeen.

Mikäli asia kiinnostaa, tule ihmeessä kuuntelemaan lisää Helsingin rakennusvalvonnan järjestämään pientaloasukkaan ilmastoiltaan Helsingin keskustaan Laiturille. Tilaisuus on torstaina 29.3 klo 18:00 alkaen ja on maksuton.

Dynaaminen talotekniikka ja staattinen rakennetekniikka

Posted on

Osallistuin joulukuun alussa rakennusteollisuuden järjestämään FRAME-seminaariin. Seminaarin tarkoitus oli tutkia rakenteellisia ja taloteknisiä ratkaisuja, kiristyvien energiatehokkuusmääräysten sekä muuttuvan ilmaston osalta. Kyseinen tapahtuma taisi olla sarjan kolmas ja yksi on vielä tulossa keväällä 2012.

Eräs seminaarissa esitetty tutkimus kiinnitti erityisesti huomioni, tekniikan tohtori Juha Jokisalo oli ryhmineen tutkinut rakennuksen optimaalista lämmöneristystasoa. Kyse oli siis siitä, kuinka paljon eristettä on järkevää laittaa seiniin. Tulokset oli laskettu muuttuvassa ilmastossa vuosien 2012, 2050 ja 2100 ilmastomalleilla. Ilmastomallit oli laskettu A2-päästöskenaarion mukaan, jossa CO2-päästöjen oletetaan olevan suuret.

Tutkittavat kohteet edustivat erikokoista- ja erilaista rakentamista. Kohteita oli kolme; pien-, kerros- ja toimistotalo, jotka kaikki sijaitsivat Vantaalla. Tutkimuksessa muutettiin ainoastaan seinien lämmöneristävyyttä (U-arvoa) eli laitettiin seiniin lisää ”villaa”, muut osat kuten ikkunat ja ilmanvuotoluku olivat vuoden 2012 standardien tasolla. Näin voitiin keskittyä ainoastaan siihen, mitä vaikutusta U-arvon parantamisella on kustannuksiin tai säästöihin. Kohteissa oletettiin, että jäähdytys olisi käytössä aina tarpeen mukaan siten, että pien- ja kerrostalossa jäädytys toimisi 24/7 ja toimistotalossa työaikana (klo 6-21).

Tutkimuksen johtopäätelmä oli se, että lisäeristäminen vuoden 2010 tasosta aiheuttaa enemmän kuluja kuin säästöjä!

Jäähdytystarve siis oleellisesti kasvaa tutkimuksen mukaan lämpöeristyksen paksuntuessa jo nykyisessä ilmastossa! Jäähdytystarpeen kasvu on entistä radikaalimpi tulevaisuudessa, kun pessimististen ilmastomallien mukaan lämpötila nousee yli 2 °C. Varmasti moni on tätä jo maalaisjärjelläkin pohtinut: ”Mitä järkeä on Suomen ilmastossa tehdä niin paksuja seinärakenteita, että tarvitaan huomattava määrä jäähdytystä?” Kun vielä muistaa, että jäähdytys maksaa noin kaksi kertaa enemmän kuin lämmitys tulisi lämpöeristys jättää sen verran vähemmäksi, että jäähdytystä harvemmin tarvittaisiin ja lämmitys hoidettaisiin sitten ”puoleen hintaan”.

Lähtökohtana tutkimuksessa oli lisäksi olettamus, että jäähdytys hoidetaan ensisijaisesti passiivisilla jäähdytysmuodoilla ja tuulettamalla. Passiiviset jäähdytysratkaisut tarkoittavat kärjistetysti ”aurinkosuojia ja pienempiä ikkunoita” ja ”ikkunatuuletuksessa avataan akkunat kun alkaa ahistaa”. Varmastikin kaikilla, joilla ei ole jäähdytystä, oli viime kesänä ovet ja ikkunat pari kuukautta sepposen selällään!

Ikkunatuuletus on yleisesti käytetty viilennysmuoto, mutta nykyiset rakentamismääräykset eivät sitä jäähdytysmuotona kelpuuta.

Jos esimerkiksi energiaselvityksessä (joka on nykyään pakko tehdä uusissa rakennuksista) huomataan, että huoneistossa lämpötila nousee liiaksi, ei ikkunatuuletusta voida esittää ratkaisuna (ainakaan vielä). Tämä johtuu osaltaan kysymyksestä; ”miten ikkunatuuletuksen jäähdytysteho voidaan laskea oikein?” Ikkunatuuletuksen jäähdytystehoon vaikuttaa olennaisesti ilman liike eli tuuli. Erilaisia malleja voidaan ohjelmistoilla laskea, mutta mitäs sitten kun kämpässä on +35 °C ja ei tuulen virettäkään tai ikkunat sojottaa Mannerheimintielle pakokaasuihin? Tästä johtuen lämpötilojen hallinnan tarkastelussa täytyy ottaa mukaan aktiiviset jäähdytysmuodot ja nehän tunnetusti kuluttavat runsaasti energiaa (sähköä). Todettakoon kuitenkin, että osa tästä sähköstä voidaan saada kehitettyä aurinkoenergian avulla!

Ensi vuoden heinäkuussa voimaan astuu uudet rakentamismääräyskokoelmat, jotka asettavat energiatehokkuusvaatimukset taas aivan uudelle tasolle! Lähtökohtaisesti ne pyrkivät leikkaamaan energiankulutusta 20%:lla nykymääräyksiin verrattuna. Suurimpia muutoksia määräyksissä on kokonaisenergiatarkastelu -periaate, joka ottaa niin U-arvot, ilmastoinnin kuin lämmityksenkin tarkemmin mukaan laskelmiin. Parantamalla toista parametria voidaan kompensoida heikompaa. Esimerkiksi erittäin hyvällä ilmastoinnin lämmöntalteenotolla tai erittäin tiiviillä ratkaisulla voidaan rakentaa vähemmän eristettyjä taloja. Nyt ja aiemmin on määräyksissä keskitytty lähinnä U-arvojen tiukentamiseen, joka on johtanut uskomattomiin eristemääriin.

Eristeteollisuuden ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon vaikka U-arvoja ei enää kiristettäisikään! Kehitettävää löytyy vaikka millä mitalla, muun muassa; miten saadaan saman U-arvon omaava rakenne ohuemmilla eristepaksuuksilla, homeettomat rakenneratkaisut ja nopeat sekä yksinkertaiset asennusratkaisut.

Juuri homeongelmat tulevat lisääntymään, kun ilmasto lämpenee ja rakenneratkaisut kasvattavat asennusvirheiden riskiä.

Hypätäänpä aikakoneella 100 vuoden päähän!

 Ilmastoskenaarioiden mukaan eteläisen Suomen ilmasto sadan vuoden päästä muistuttaa hyvin paljon Etelä-Ruotsin ilmastoa nyt. Etelä-Ruotsissa on esiintynyt merkittäviä homeongelmia, joihin on yritetty löytää ratkaisuja. Näköjään myös tässä asiassa Suomi seuraa Ruotsia. Eihän seuraamisessa mitään pahaa ole, päinvastoin parhaat ratkaisut syntyvät yleensä kun perusratkaisuja kehitetään edelleen eteenpäin. 

Sitten viikon vinkki

Oma lottorivini tulevaisuuden tärkeistä seikoista rakentamisessa

  1. Ilmastointi (*
  2. Arkkitehtuuri (**
  3. Valaistus (***
  4. Lämmitys / Jäähdytys
  5. Vedenkäyttö (****
  6. Eristeteknologia
  7. Uusiutuvat energiat (*****

Lisänumerot:

  1. Energiankäytön optimointi käyttötilanteessa (******
  2. Alueellinen energiatehokkuus
  3. Älykkäät sähköverkot
  • *) Lämmöntalteenotto, tarvittava ja riittävä ilmanvaihto tiiviissä taloissa
  • **) Rakennusten tehokas sijoittaminen ympäristöön, päivän valon maksimointi ja ylilämmön minimointi)
  • ***) LED-teknologia
  • ****) Erityisesti lämpimän veden tuotto on prosentuaalisesti merkittävässä osassa kokonaisenergiankulutusta tarkasteltaessa
  • *****) Lähinnä aurinkolämpö ja -sähkö
  • ******) Huonolla käytöllä energiatehokkaastakin ratkaisusta saa energiasyöpön

Palataanpa takaisin otsikkoon, se on vanha insinöörivitsi; ”Miksi LVI-insinöörit ovat niin dynaamisia kun verrataan rakennepuolen insinööreihin?”

No, kun LVI- inssi tutkii ja ratkoo liikkeessä olevien aineiden kuten nesteiden ja kaasujen teknisiä ratkaisuja (dynaaminen). Raksainsinööri keskittyy rakenteiden lujuuteen ja pysyvyyteen (staattinen).

Heh hee, toivottavasti nauratti edes jotakuta? Ei meinaan näytä yhtään niin hyvältä luettuna, kuin kuulostaa kerrottuna!

Heitetään vielä pari vitsiä, jos näistä jompi kumpi uppoaisi…

Mitä Elvis sanoi, kun meni ostamaan kalastuslupaa?

- Hei paappa lupa!

No entäs sitten kun Elvis meni ovikauppaan?

- Hei paappa ripa!

Insinööri ja myynnin vaikeus

Posted on

Nyt se on nähty omin silmin vaikka pidin sitä myyttinä. Tämä alleviivaa sen, että myyteissä ja jutuissa on aina totta toinen puoli. Mikä myytti sitten mieltäni järkytti näin perin pohjin?

Kävin keskustelun insinöörien ja tuotantoon erikoistuneiden henkilöiden kanssa bisneksen luonteesta. Yritys kehittää ja valmistaa korkean teknologian tuotteita. Kyseisellä yrityksellä on loistava tuote, joka on teknisesti ylivertainen ja ”vähän” kilpailtu, mutta niin kuin aina, myyntiä pitäisi kasvattaa. Loppukuluttajien kanssa yritys ei ole sinällään missään tekemisissä, vaan kauppa on puhdasta B2B:ta. Asiakkaita on tällä hetkellä alle kymmenen ja potentiaalisia asiakkaita koko maapallolla maksimissaan sata.

Onko todella siis niin, että insinöörit ja suomalaiset eivät hallitse myyntiä?

Miten myyntiä sitten tehdään? Mikä avuksi? Tässä pieni ensiapupaketti johdolle siitä, miten myyntiä pitäisi alkaa rakentamaan. Kannattaa unohtaa turhat teoreettiset mallit ja mennä suoraan asiaan.

Mikäli ymmärsin oikein, esimerkkiyrityksellä ei ollut oikeastaan edes tietoa siitä, miten he saisivat yhteyden mahdollisiin asiakkaisiinsa ja jos saisivat, niin miten myyntiprosessi pyöräytettäisiin käyntiin. Tämä on sanottu hieman kärjistetysti, mutta kuitenkin. Alla neljän kohdan pikaohje, kutakin kohtaa on pintapuolisesti avattu kunkin otsikon alle.

1. Ketkä tai minkälaiset yritykset voisivat olla potentiaalisia asiakkaita?

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, joskus voi olla vaikea tietää kuka on potentiaalinen asiakas, sillä tuotteen kaikkia käyttötarkoituksia ei ole edes välttämättä vielä keksitty. Esimerkistä käyköön aikanaan tutkakäyttöön kehitelty teknologia, jonka huomattiin kuumentavan myös ruokaa, näin mikroaaltouuni sai alkunsa.

Tärkeää on keskittyä olemassa oleviin asiakkaisiin ja laajentaa asiakaskuntaa tässä olemassa olevassa segmentissä. Vierelle on syytä ottaa muutama potentiaalinen asiakassegmentti, sillä jostain näistä voi kehittyä lopulta suurempi asiakaskunta kuin alkuperäisestä asiakassegmentistä.

Mikroaaltojen ja mikroaaltouunien tapauksessa johdon tekemä asiakassegmenttijako olisi voinut olla seuraava:

  1. Tutkasovellukset
  2. Ammattikeittiöt
  3. Kotitaloudet
  4. Solarium

Näistä segmenteistä tutkateollisuus kehittyi osittain toiseen suuntaan ja solariumtarkoitukseenkaan mikroaallot eivät oikein sovellu. Toisaalta kotitalouksissa mikrouunista tuli suuri menestys.

2. Miten saan yhteyden potentiaalisiin asiakkaisiin?

Nykyään tiedon etsintä on helpompaa kuin ennen, kiitos Internetin. Kun asiakassegmentit tiedetään ja ne on päätetty, alkaa varsinainen työ! Jos haluaisin lähestyä yritys X:ää myyntitarkoituksissa, niin miten itse toimisin?

  • Ensimmäisenä on tärkeää kerätä yrityksestä tietoa niin paljon kuin mahdollista, tässä toimii parhaiten netti. Lisäksi lähes aina löytyy joku tuttu tai kumminkaima, joka tietää tai tuntee yrityksen toimintatavoista tai henkilöstöstä jotain, mahdollisesti jopa kiinnostavaa informaatiota.
  • Tämän jälkeen selvittäisin yrityksen avainhenkilöt myymäni tuotteen suhteen. Kun avainhenkilöt ovat tiedossa, pyrkisin selvittämään kyseisistä henkilöistä mahdollisimman paljon. Ei ole loppujen lopuksi vaikeaa selvittää keneltä yritys X ostaa nykyisin tuotteensa ja miten syvä tämä suhde on. Mitä enemmän tietoa sitä paremmin myynnissä pärjää.
  • Yhteydenotto asiakkaaseen on kaikkein kriittisin vaihe koko prosessissa. Kontaktoinnin voi tehdä monella tavalla, itse pidän uusien asiakaskontaktien haalimiseen messuja ja seminaareja yhtenä parhaista. Kannattaa osallistua kovan luokan messuille ja seminaareihin, niissä käy myös kovan luokan asiakkaita ja päättäjiä. Joskus kun tietää miten asiakkaan bisneksen saa uusiin sfääreihin voi myös ottaa niin sanotusti kylmiltään yhteyttä asiakkaaseen. Tällöin kannattaa suoraan kontaktoida mahdollisimman korkeaan portaaseen.

3. Miten myydään, pitäisikö markkinoida?

Kun asiakkaaseen on saatu kontakti, alkaa markkinointi- ja myyntityö.

Markkinointi on lyhyen oppimäärän mukaisesti sitä, kun Hesarin etusivulla mainostetaan paahtopaistia 8,90 €/kg. Myyntitapahtuma taas huipentuu siihen, kun kassa rahastaa paahtopaistin hinnan asiakkaalta. Käyttäjäkokemuksesta asiakas vastaa lähinnä itse.

Kuitenkin B2B liiketoiminnan ytimessä, jota esimerkkiyrityskin tekee, on markkinointi ja myynti yksi ja sama asia. Yrityksen ei tarvitse ”huudella” tuotteiden hintoja TV:ssä tai lehtien sivuilla, eikä luoda yleisölle mielikuvaa tuotteesta tai firmasta. Kaikki panokset voidaan kohdentaa asiakasyrityksen avainhenkilöihin kuten toimitusjohtajaan ja tuotekehitysjohtajaan. Eräs tärkeä huomio on se, että asiakkaan edustajaan on syytä luoda mahdollisimman henkilökohtainen suhde, mitä syvempi sen parempi! Olipa asiakas kiinnostunut sitten mistä tahansa, on asialleen omistautuvan myyjän oltava valmis viettämään iltoja ja viikonloppuja luomalla henkilökohtaista suhdetta asiakkaaseen.   

4. Kuinka saan asiakkaat ostamaan?

On aina ajateltava asiakkaan asiakasta, sitä miten asiakkaamme saa myytyä enemmän tuotettaan loppukuluttajille. Kun myyjä on myynyt itsensä uuden asiakkaan sydämeen, on aika tehdä tarjous. Yrityksen johdon on annettava Myyntireiskalle (tai -johtajalle) selvät raja-arvot mitä uudelta asiakkuudelta halutaan ja mitä asiakkaalle voidaan tarjota.

  • Joskus asiakkuus on strategista, jolloin katteista voidaan aavistuksen verran tinkiä.
  • Joskus asiakkuus on tiivistä kumppanuutta, jossa yritykset ovat kuin yhtä.
  • Toinen tarvitsee enemmän laatua kuin toinen, toiselle riittää halvempi ja heikompi laatuinen tuote ja niin edelleen. 

Jos ja kun B2B-myyjä pystyy auttamaan asiakastaan myymään enemmän, on kauppa lähes varma! 

———————————————————————————————————————————

Miksi myynti on niin tärkeää?

Valmistuksen, tuotekehityksen, markkinoinnin ja myynnin suhde avautui minulle kerran ammattilaismessuilla. Tavaraa oli tarjolla jos jonkinlaista kymmenillä tai jopa sadoilla ständeilla. Mikäli myyntimiehet eivät saisi tuotteitaan kaupaksi, pysähtyisivät kymmenet tehtaat, joiden tuotteita näillä messuosastoilla esiteltiin. Tuotekehitysinsinööreistä luovuttaisiin heti kättelyssä, tuotannossa työskentelevät saisivat lopputilin ja markkinointikin potkittaisiin turhana pois, jos myynti loppuisi.

Muistan lukeneeni erään toimitusjohtajan kommentin yrityksensä prosesseista:

Yrityksellämme on vain yksi prosessi, se on myyntiprosessi! Kaikki muut toiminnot ovat avustavia.

———————————————————————————————————————————

Eräs hyvä motto on sanonta oppimisesta: Et voi juosta ennen kuin osaat kävellä. Välillä tuntuu, että innostuksissani olisin valmis vetämään maratonin, vaikka olen vasta oppinut kävelemään. Myynnissä tekemisen meininki on hyvä asia, mutta toki kokemusta ja tietoa pitää löytyä tarvittava määrä. Toisaalta tämä lause toimii myös käänteisesti vekslattuna: Jos et ikinä yritä juosta, et kehity kävelyssäkään. Myyntiä ei tarvitse pelätä, ei muuta kuin rohkeasti yrittämään.

Myynti on taitolaji ja sitä pitää tehdä, kaupat eivät tule pelkän tuotteen ansiosta!

Global speed

Posted on

Teknologian kehitysnopeus on ihmeellistä! Jopa vanhoillinen LVIS-ala on kehittynyt hurjaa vauhtia, on kaukoluettavat vesimittarit, lämpöpumput, vettä säästävät vesikalusteet sekä ilmastointi lämmön talteenotolla ja jos jonkinlaista hermokeskusta. Järjestelmät pelaavat yhteen tietotekniikan ansiosta. Esimerkiksi sähkökeskusten koko on vuosikymmenten aikana suorastaan räjähtänyt kasvuun. Jos mietin ensimmäistä omaa kämppääni, joka oli rakennettu 1960, oli asunnon sähkökeskuksessa huimat kaksi sulaketta, toinen oli valoille ja toinen pistorasioille!

Tietokonemaailmassa se kehitys vasta nopeaa on ollutkin. Muistan kuin eilisen päivän uutisen Mikrobitistä, jossa kerrottiin miten kopiokoneen kokoinen neljän gigatavun muisti on uusinta uutta. Nykyään moninkertainen tietomäärä mahtuu minimaaliseen USB-muistiin.                                Kehityksen kärkeä vuodelta 1990!

Tulevaisuudessa vauhti tuskin hidastuu, päinvastoin. Löysin aikanaan mielenkiintoisen videon netistä, jossa Microsoft maalailee tulevaisuuden kuvia vuodelle 2019. Nyt kun matkapuhelin markkinoita jaetaan uudelleen, on video taas aavistuksen verran mielenkiintoisempi.

Puhetta ja mielipiteitä

Posted on

Uusi asuntoministerimme Krista Kiuru (sd) kertoo Taloussanomien artikkelissa, että tulevaisuudessa Suomeen rakennetaan ekotaloja kepin ja porkkanan avulla. Se mitä kepit ja porkkanat ovat, ei kirjoituksesta varsinaisesti selviä. Arvaan, että keppinä toimivat kiristyvät määräykset, mutta porkkanat jäävät pimentoon. Artikkeli sinänsä on tynkä ja ei tuo mitään uutta auringon alle, paitsi sen, että sanat tulevat uuden asuntoministerin suusta.

Mielenkiintoisin anti on artikkelista syntynyt keskustelu. Keskustelussa Kiurua syytetään mm. ekofasistiksi ja tuskaillaan miten kaikki muuttuu huonoksi tulevaisuudessa. Peruspessimistit näkevät yleensä pelkät kepit, jotka tässä tapauksessa ovat kiristyvät rakentamismääräyskokoelmat, vaikka tarjolla olisi porkkanoitakin. Ikäväkseni kirjoituksesta ei löytynyt porkkanoita, joten ei ole mahdollista nähdä asiaa positiivisessa valossa ensinnäkään.

Mielipiteissä ei taida olla ainuttakaan kommenttia, jossa kirjoittaja tukee Kiurun esitystä, enkä tätä kyllä ihmettele.

Suurin syy vastustaviin kommentteihin johtuu pelosta, jota tiedon puute ruokkii.

Normaalijamppa (toki myös rakennusalan ammattilaisetkin) pelkää rakentamisen surkeaa laatua ja kalliita ratkaisuja, onhan niistä toitotettu jo monta vuotta, ja sitten vielä se EU. ”Viherpiipertäjän” arvonimen saaneen Kiurun niskaan puetaan syntipukin viittaa, hyvä puoli kommenteissa on se, että kerrankin kritiikin kohde henkilöityy ja päästään purkamaan tuntoja.

Aihe on herkkä ja sitä pitäisi lähestyä yksinkertaistetun positiivisesti.

Miksi kirjoituksessa ei puhuta porkkanoista ollenkaan, mitähän kummia ne voisivat olla? Verohelpotuksia kenties, tai rahallista tukea energiaremontteihin? Rakentamismääräykset varmasti tiukentuvat, mutta sekin on loppujen lopuksi vain positiivinen asia!

Kehottaisin ministeri Kiurua osallistumaan pikaisesti esiintymis-, myynti- ja markkinointikurssille, jotta näin herkkä ja tunteita herättävä asia voidaan esittää oikeassa valossa. Ympäristöministeriöstä löytyy vankkaa asiantuntemusta faktoihin, ne pitäisi vain esittää oikealla tavalla.

Kohti Nollaenergiataloja

Posted on

Ympäristöministeriö antoi maaliskuun 2011 lopussa uudet energiatehokkuutta parantavat ‎rakentamismääräykset. Määräykset tulevat voimaan heinäkuussa 2012. Tämä on yksi askel kohti lähes ‎nollaenergiataloja. Vähän energiaa kuluttavia taloja on montaa tyyppiä ja nimeä. Itsekin aikoinaan mietin ‎kuumeisesti, mitä mikäkin termi tarkoittaa? Seuraavassa yritän hieman valottaa käsitteitä, aikatauluja ja haasteita, ‎joita talojen rakentamisessa on.‎

———————————————————————————————————————————-

Mikä on nollaenergiatalo?
Nollaenergiatalo tuottaa uusiutuvaa energiaa siirrettäväksi verkostoihin vähintään yhtä paljon kuin talo käyttää energiaa.
Lähes nollaenergiatalossa rakennuksen energiantarpeesta merkittävä osa katetaan talossa tai sen läheisyydessä tuotetulla uusiutuvalla energialla.

Nollaenergiatalon määritelmä, kuva by Sitra

Lähes nollaenergiatalon määritelmä, kuva by Sitra

Nollaenergiatalot ovat siis taloja, joissa energiaa kuluu vähän, tai pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ei ‎ollenkaan. Miten on siis mahdollista, että talo ei kuluta ollenkaan energiaa? Tämä perustuu ajatukseen, ‎että talon energiankulutusta mitattaessa tulokset on kerättävä tarpeeksi pitkällä aikahaarukalla. ‎Esimerkiksi nollaenergiatalon tehokkuutta tarkasteltaessa vuosi on hyvä aika. Talvella kuluu enemmän ‎energiaa kuin talo tuottaa, kesällä talo taasen kerää enemmän energiaa kuin tarvitsee. Kokonaisuudessa ‎pyritään pääsemään lopputulokseen, jonka tarkastelujaksolla talo tuottaa enemmän energiaa kuin ‎kuluttaa.‎

Nollaenergiataloista, joissa syntyy tarkastelujaksolla enemmän energiaa kuin kulutetaan, siirretään ‎ylimääräinen energia erilaisiin jakelu- ja käyttökohteisiin. Tällaisista käy esimerkkeinä, muun muassa ‎sähkö- ja aluelämpöverkostot tai muu talon ulkopuolinen käyttö, kuten sähköauton lataamiseen. ‎

———————————————————————————————————————————-

Tulevaisuuden vaatimukset?
EU:n direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta, artikla 194:
31.12.2018 Valtion hallinnassa ja omistuksessa olevat uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia
31.12.2020 Kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia

Nollaenergiarakentamisen tasosta päätetään EU:ssa kansallisesti. Jokaisen EU-jäsenmaan odotetaan tekevän suunnitelma siitä, kuinka lähes nollaenergiatalojen määrää lisätään. Rakennusten energiankulutustaso päätetään kansallisesti, siis kunkin maan olosuhteet huomioon ottaen. Kansallisesti määriteltäviin olosuhteisiin vaikuttaa mm. ilmasto, rakentamistavat ja saatavilla olevat suunnittelukonseptit. Näin varmistetaan, että esimerkiksi Suomen ilmastossa toimimattomia ratkaisuja ei rakenneta. Rakennuksia ei tehdä enää pelkästään mahdollisimman vähän energiaa kuluttaviksi, vaan koko elinkaaren aikaiset kustannukset pyritään minimoimaan.

———————————————————————————————————————————-

Rakennuksen oman energiatuotannon tavat ja haasteet?
Haasteena nollaenergiatalojen tehokkaassa käytössä on se, että rakennuksen energiankulutus ja ‎tuotanto tapahtuvat usein eriaikaisesti. Energiaa täytyisi kesäisin varastoida, mikä toistaiseksi on yleensä ‎liian kallista, tai myydä energiaverkkoihin. Saksassa on jo nyt mahdollista syöttää sähköenergiaa ‎valtakunnan verkkoon, mutta suuren joukon pientuotannon vaikutusta energiaverkkoihin ei kuitenkaan ‎tunneta vielä riittävän tarkasti.‎

Rakennukset tulevat todennäköisesti käyttämään uusiutuvan energian tuotannossaan ainakin seuraavia ‎energianlähteitä: maalämpöä ja maan kylmää, aurinkosähköä ja -lämpöä sekä tuulivoimaa. Milloin ‎mahdollista, energianlähteenä voisi toimia rannikoilla aaltovoimalla tuotettu sähkö, meren, järvien ja ‎jokien lämpö. Lisäksi on mahdollista talvella varastoida lunta kesän jäähdytysenergian lähteeksi. ‎Aurinkolämpöä voisi varastoida maahan tehtyyn vesivarastoon, vaikkapa lämpöpumpun ‎energialähteeksi. Näiden esimerkkien lisäksi kekseliäisyydellä on vain taivas kattona, sillä kaikessa ‎materiassa on sidottua energiaa.‎

Järkevää olisi käyttää useampaa eri tapaa uusiutuvan energian tuotantoon, näin ei oltaisi yhden ratkaisun varassa ja voitaisiin valita aina tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Alla olen miettinyt eri tapoihin liittyviä haasteita.

Aurinkosähkön ja -lämmön haasteet
• Aurinkosähkö- ja -lämpöratkaisut kilpailevat samasta kattopinnasta keskenään ja rakennusten julkisivut saattavat joutua muiden rakennusten varjostamaksi.
• Uusien rakennusten ulkonäkö vaatii myös kaupunkikuvallisen suunnittelun ja määräysten muutosta.
• Vaikka aurinkopaneelit ovat kehittymässä hurjaa vauhtia (mm. matoiksi, julkisivuelementeiksi jne.), vielä ei saada tehtyä tarpeeksi edullisia ratkaisuja rakennusten julkisivun tai katon päällystämiseksi aurinkoenergiaa keräävillä tuotteilla. Suomessa paneelien käyttöä katolla hankaloittaa lumi monessa tapauksessa.

Maalämmön haasteet
• Maalämmön ja –kylmän haasteet liittyvät niiden yleistymiseen: Vierekkäisillä tonteilla lähekkäin olevat maalämpökentät voivat vaikuttaa toisiinsa ja yhteisvaikutuksia on vaikea arvioida jos lämpökenttiä on paljon lähekkäin.
• Kaupunkialueiden kaivannot, kaapelit ja muut maan alaiset tilat aiheuttavat helposti ongelmia.
• maalämpöjärjestelmät siirtävät helposti sähkönkulutuksen huipputehojaksoja samanaikaisiksi.
• Huipputehon tarve osuu talven kylmimpiin aikoihin, jolloin sähkölaitokset muutenkin huutavat punaisina.

Tuulivoiman haasteet
• Tuulivoima vaatii uudenlaista asennoitumista kaupunkikuvaan, koska pienillä ja näkymättömillä
tuulivoimaloilla ei saavuteta merkittävää energiansäästöä kun verrataan voimalan valmistusenergiaa sen
elinkaaren aikana tuottamaan energiamäärään.
• Kaupunkituulivoiman ongelma on rakennusmassan tuulta hidastava vaikutus, joka ulottuu
melko etäälle keskimääräisestä kattotasosta, johon tuulivoimalaitokset oletettavasti sijoitettaisiin.
• Suuri tuulivoimaloiden määrä aiheuttaa melua, mutta lienee hoidettavissa ääniteknistä suunnittelua parantamalla.

———————————————————————————————————————————-

Vaikka haasteita on vielä matkalla kohti nollaenergiataloja, ei pidä masentua. Haasteet on tehty ‎voitettavaksi ja kuten aikaisemmassa kirjoituksessani, ”Nollaenergiatalot ja Audin valot” mainitsin, on ‎uuden teknologian kehittämisessä näytön paikka Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Britanniassa aiotaan ottaa aimo ‎harppaus kohti oikeaa suuntaa, he aikovat lisätä tuntuvasti uusiutuvan energian käyttöä ja luopua ‎hiilidioksidia tuottavista energiaratkaisuista. Brittien tavoite on kunnianhimoinen. Heidän tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasuja 50% vuoden 1990 päästötasosta, vuoteen 2027 mennessä. Britit uskovat saavansa tätä ‎tavoitetta varten kehittämästään teknologiasta merkittävän, globaalin, kilpailuvaltin. Suomella ei ole aikaa ‎hukattavana, vaan päästörajoja ja energiansäästöön tähtääviä toimenpiteitä on Suomen kiristettävä ‎rajusti jotta saamme britit kiinni ja jätämme saksalaiset, sekä tietenkin, ruotsalaiset jalkoihimme.‎

Science Fiction?

Posted on

Näin insinöörinä sitä tulee ajateltua erilaisia ratkaisuja maailman energia ongelmiin eli mistä tulevaisuudessa revitään tarvittava energia? Öljykin loppuu ennemmin tai myöhemmin ja monet muut energialähteet saastuttavat liikaa.

Edellisessä kirjoituksessani sivusin energiantuotantoa vedystä. Vedyssä on monen asiantuntijan mukaan ratkaisu pidemmällä tähtäimellä ihmisen liikkumisen tarvitsemaan energiaan. Toki vetyä voi käyttää myös ”normaaliin” energiantuotantoon. Vety vaikuttaa olevan oikein ihmeaine, sillä sitä poltettaessa, kun happiatomi yhtyy vetyatomiin, saadaan palamistuotteena puhdasta vettä höyryn muodossa!

Lisäksi vety(H) on kiitollinen aine, koska sitä saadaan vedestä(H2O) ja vety on maailmankaikkeuden yleisimpiä alkuaineita. Ongelma on kuitenkin sen erottaminen (tekeminen) ja varastointi. Vedyn tekeminen vaatii runsaasti energiaa ja ainut järkevä tapa varastoida sitä on nesteen muodossa. Miten sitten vetyä oikein voitaisiin tehdä niin, että energiaa ei kuluisi liikaa? No, energiaa kuluu joka tapauksessa, mutta missä maapallolla voisi olla sopivaa energiaa vedyn tekemiseksi?

Mieleeni tulee kaksi tapaa, joissa voisi piillä suuriakin mahdollisuuksia.

Tapa 1:
Pohjoiset viikinkiserkkumme Islannissa kärsivät vielä kovin vuonna 2008 alkaneesta talouden taantumasta. Minulla on heille hyviä uutisia. Islannissa on valtavasti geotermistä energiaa, joka puskee maasta läpi. Hurjimpina ilmiöinä ovat tulivuorenpurkaukset, jotka sylkevät ilmaan valtavat tuhkapilvet. Islantilaiset ovat jo valjastaneet maan energiaa käyttöönsä, Reykjavikin asunnoista 95% lämpenee geotermisellä (primääri)energialla. Tätä luontaista energiaa voitaisiin valjastaa myös vedyn erotteluun vedestä. Raaka-aineesta ei tulisi myöskään pulaa keskellä Atlanttia. Nesteytetty vety kuljetetaan tankkereilla (jotka toimivat vedyllä) ympäri maapallon, sinne missä energiaa tarvitaan. Toki koko hanke vaatisi mittavat investoinnit.

Geoterminen voimala

Tapa 2:
Suuret määrät energiaa saadaan auringosta, myös tätä energiaa voitaisiin käyttää vedyn valmistukseen. Oikea paikka aurinkoenergian keräämiseen olisi esimerkiksi autiomaat oikeilla leveysasteilla. Islannin tapaukseen verrattuna perustamiskustannukset olisivat todennäköisesti suuremmat niin rahassa kuin ympäristön kannalta, koska aurinkokennojen ja -keräinten tuottaminen vaatii rahaa sekä kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa. Uskon, että investoinnin takaisinmaksuaika olisi järkevä (kun mittarit asetetaan oikein) ja tämä olisi hyvä kehityskohde maille jotka haluavat päästä pois köyhyydestä. Kuvitellaan, että auringosta saatava energia voitaisiin tuottaa jossakin kehitysmaassa, näissä maissa on usein myös pula vedestä. Maa saisi tuloja vedyn viennistä ja voisi käyttää vetyä oman energiantarpeensa lähteenä. Palamistuotteena saataisiin vesihöyryä, joka helpottaisi vesipulaa.

Tieteiskirjallisuutta tai ei, haaveita pitää olla!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.